Se oli vissiin kevättä, kun sain sellaisen tarjouksen, josta tällainen maalaiskanttori ei voinut kerta kaikkiaan kieltäytyä.Otti yhteyttä oikein Tosi Muusikko, joka halusi tehdä kanssani Ahti Sonnisen Seitsemän Siionin virttä sellolle ja uruille ja Galina Grigorjevnan Molitvan sellolle ja uruille sovitettuna.

Menin oikeasti hämilleni. Että tunnustettu, maamme hienoimpien orkesterien sellisteihin kuuluva muusikko haluaa tehdä yhteistyötä kanssani. Hän opetti minulle takavuosina sellonsoittoa peruskurssiin saakka, ja tietänee tasan tarkkaan, millaiselle keskinkertaisuudelle pyyntönsä osoitti.

Sehän johti siihen, että aloin ihan tosissani opetella kaikkea tätä. Sekä niitä Sonnisia että ihanaa Grigorjevan Molitvaa. Näitä kahdeksaa kappaletta olen hartaudella opetellut tuolta toukokuusta lähtien.

Eilen soitin Siionin virret yhdelle planeettamme parhaista urkureista, joka sattuu olemaan seurakunnassamme töissä. Urkuri haastoi kovasti, mistä tykkään todella paljon. On nimittäin niin, että kirkkomuusikko rakastaa myös tilannetta, jossa hänen tekemisiään haastetaan tiedon ja oppineisuuden pohjalta. Uskoisin, että joka ikinen kirkkomuusikko halajaa tekemisistään sitä palautetta, jossa oppinut ja sivistynyt kolleega kuuntelee ja sanoo näkemyksensä. Tämä ei sulje pois sitä palautetta, mikä tulee siitä, kun laulan siunaustilaisuudessa Petri Laaksosen laulun. Ihan yhtä hyvältä tuntuu myös ns. tavallisen tallaajan palaute. Tuo oppineen ja sivistyneen kolleegan palaute vain kertoo tasan tarkkaan, missä mennään, siinä ei ole mitään tunteita mukana, ainoastaan oppineisuus ja sivistys.

Kyllä sekin hyvältä tuntuu, kun tehtaan prosessityöntekijä, maanviljelijä tai vaikka eläkeläinen sanoo tykänneensä. Se vain kertoo, että se, mitä oppinut ja sivistynyt muusikko on opettanut, on mennyt perille.

Mutta oppinut ja sivistynyt muusikko pystyy sanomaan senkin, mitä kohtaa parantamalla suoritus tulee vieläkin paremmaksi.

Juuri tänään tapasin pitkästä aikaa naisen, joka teki minusta laulajan. Lauloin hänelle, ja hän löysi monta parannuskohtaa. Ihan konkreettisesti hän neuvoi, miten lauluni puhuttelee vielä enemmän kuulijoita. Teki mieli halata häntä, mutten koronan vuoksi halannut enkä voinutkaan. Minulla on ollut suunnaton onni tuntea tuo nainen lähes viisitoista vuotta, ja hän on oppineisuudellaan ja sivistyksellään tehnyt minusta sen laulajan, joka tänä päivänä olen. Ennen hänen tapaamistaan ensi kertaa olin miettinyt, pitäisikö mennä sahalle töihin.

Semmoista se on tämä kylälukkarin elämä tässä kohtaa. Eli siis kestän miten kovan kritiikin tahansa, kunhan kritiikki perustuu tietoon, ja kritisoija pystyy osoittamaan minulle, miten tekemiseni on parempaa ja kuullostaa paremmalta kaikin puolin. Sekä tuo huippukolleega että laulunopettajani tuon taidon osaavat.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s