Ajelin eilen iltapäivällä töihin tuonne kaupunkimme toiselle äärelle, sitä vajaan neljänkymmenen kilometrin matkaa, joka erottaa kaupunkimme pohjoisimman ja eteläisimmän kolkan, ollen nämä kumpikin asiallisessa katsannossa mitä syvintä maaseutua, vähän kuin Kustavissa olisi. On taloja, maatiloja kivisin pelloin ja meren valtoin aallokko monessakin paikassa rantakiviä hivelee.

Jossain vaiheessa avasin radion, ja istu ja pala! Volter Kilven Kirkolle- kirjaahan siinä oli kuunnelmaksi tehty, juuri sitä kohtaa, missä olin lukemassa ollut viimeksi, kun on ollut rääpyä ottaa kirja kättensä väliin ja tavailla tunnelmia mielensä sopukoihin.

Ja kuulehan kummaa, vielä puolella paranoo, kuten sanoi Satusetä Päätalon Hermannin uunia muuratessaan ja lorsatessaan.

Nyt on Yle Areenassa luettuna Kilven pääteos Alastalon salissa. Tuossa aamutouhuja tehdessäni omana vapaapäivänäni, kuuntelin jo johdannon, ja pääsin melkein toisen luvun loppuun. Luenta kestää kuulemma 36 tuntia. Jos et siis lukea jaksa, niin kuuntele. Sikäli kun tuosta reilun tunnin pätkästä, mitä aamulla kuuntelin, on Esko Salervon luenta hyvinkin nautittavaa kuunneltavaa. Siitä vain kaikki äänikirjojen ystävät sukeltamaan tajunnanvirtaproosan syövereihin. Teos löytyy täältä.

Esitän tässä mitä suurimmat kiitokseni Suomen Yleisradiolle, joka kaikkien kaupallisten kanavien suoltaman roskan vastineeksi julkaisee todella tasokasta ohjelmaa.

3 kommenttia artikkeliin ”Ratio auki!

  1. äej

    onnittelen pääsystäsi kirjallisuuden ’syvimpiin vesiin’; ah, pääsisinpä minäkin musiikin ’volttereihin’ – sinne missä Sinä ihan luonostaan olet ja oleskelt.

    Liked by 1 henkilö

    1. Nööh… sehän on tuo mussiikki suunnilleen niin kuin kaikki muukin.
      Itse jouduin yrittämään Karamazovin veljeksiä kolmesti ennenkuin läpi pääsin. Jos musiikki ei ensi kuulemalla aukea, niin kuuntelepa pahuuttasi toisen kerran. Ja vaikka kolmannenkin… Siitä se aukeaa.
      Eihän sitä niin ymmärtää tarvitse, ei rakenteita tai muotoanalyysiä tarvihe tehä. En minäkään tiedä, mikä on silmän hemaa täynnä olevan kukan synnyn takana, vaan kovasti niisen hemasta nautin….

      Tykkää

      1. äej

        Tuo helepotti, tuo kukkavertauksesi.
        Mussiikista saa ja voi siis nauttia vaikkei rakenteita ja muotoanalyysiä osaiskaan hahmotella saati pääsis niihen taakse tahi telineille.

        Taispa olla joku Kuusiston viulistipoika, joka kertoili, jottei tarvihe olla metsänhoitaja tahi metsänomistaja nauttiakseen mehtämiljöissä käpsehtimisestä.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s