Vapaa viikonloppu oli niin mukava. Paremman puoliskon kanssa ulkoiltiin paljon. Ihmiskontakteja ei hirveästi ollut. Tiistaina kävin kera suojainten huollattamassa auton. Vaan keskiviikkoaamuun heräsin nuhaisena ja pärskivänä. Ei kun ilmoitus esimiehelle, joka määräsi ottamaan yhteyden työterveyteen.

Työterveys patisti keskustelun jälkeen testiin, jossa kävin vuonna 1442 perustetussa satakuntalaisessa kaupungissa olevassa työterveyspalveluiden tarjoajan toimipisteessä. Vuonna 1617 perustetussa kotikaupungissa olevaan toimipisteeseen olisi päässyt vasta ensi maanantaina.

Niinpä eilisaamuna ajelin naapurimaakuntaan, siihen kaupunkiin, jossa puhutaan hyvin omituista murretta. Jotkut puhuvat omasta kielestä. Muistan lukeneeni 1970- luvulla Musa-lehdestä, kuinka toimittaja oli käynyt siinä kaupungissa haastattelemassa sikäläistä pop-yhtyettä, ja oli käynyt kuvaajan kanssa huoltoaseman kahviossa kahvilla. Nopea, säkättävä murre oli hämmentänyt kävijää, ja hän oli toverinsa otettua omat syötävänsä ja juotavansa sanonut kassalla olevalle naiselle, osoittaen tiskissä olevaa sämpylää, että ”en tiedä, mikä tuo on teidän kielellänne, mutta otan tuollaisen”. Nainen oli sanonut ”kaksneljäkakskyt”, joten toimittaja oli päätellyt, että kinkkusämpylä on tuolla murteella kaksneljäkakskyt.

Minä olen asunut 17 vuotta paikan läheisyydessä, ja saan tuosta murteesta ihan hyvin selvää. Pysäköin auton kadun varteen, kuten ohjeissa oli sanottu. Kello oli niin vähän, että jäi aikaa istuskella autossa reilut kymmenen minuuttia. Oli kova myrsky. Puuskat heiluttivat autoa. Kun lopulta aikani lähestyi, kävelin autolta muutaman kymmenen metriä vastaanotolle, koronatestattavien sisäänkäynti oli sisäpihalla. Talojen välisessä kapeassa solassa tuuli oli niin kova, että housunlahkeet paukkuivat vähän samaan tapaan kuin liput liehuessaan kovassa tuulessa.

Soitin ovikelloa varustautuneena kasvomaskilla, ja vastaani tuli sekä kasvomaskiin että visiiriin pukeutunut hoitaja. Käsidesiä tarjosi heti, ja vei vastaanotolle. Ensin otti tulehdusarvot, jotka osoittautuivat normaaleiksi. Sitten otti vastaan perusteellisesti suojautunut lääkäri, joka kysyi muutaman kysymyksen, antoi sairaslomatodistuksen ja laittoi testeihin, jotka se samainen hoitaja sitten otti työntäen nenääni jonkinlaisen pillin näköisen vermeen, ja sitten sanoi että mene kotiisi ja pysy siellä.

Niinpä olen tämän viikkoa ollut sitten kotona. Keskiviikkona esimiehen määräämästi etätöissä, eilen ja tänään sairaslomalla, jota jatkan maanantaihin saakka. Että tuli sitten viikko vilttiketjussa. Normaalisti en tällaisen pikkuflunssan takia pois töistä olisi, vaikka varmaan pitäisi.

6 kommenttia artikkeliin ”Vilttiketjussa

  1. Kaksneljäkakskyt 😀

    Hyvä se on oleilla vilttiketjussa, niin minäkin teen, kävin testeissä tänään. Todennäköisesti on perusflunssaa, mutta tuleepahan se nyt varmistettua tai ei.
    Paranemisia!

    Liked by 1 henkilö

    1. Juuri näin se on. Minun kohtaamani ihmiset ovat aika suurelta osin riskiryhmäläisiä. En haluaisi tunnolleni sitä, että olen sellaisen tartuttanut, sen kummemmin kausi-influenssaan kuin koronaankaan.
      En muista muuten, mistä bändistä se Musan juttu oli, mutta sen muistan, että Bill Carson, 1970-80- luvulla esillä ollut rumpali siinä oli. Hän kuuluu nykyään asustelevan Kaliforniassa, muistelleeko Rauman aikojaan?

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s