Tänään hoidin praktiikkaani normaalisti, toki ilahduin saattoväen toiveista. Toivoivat nimittäin urkumusiikiksi 1900- luvun musiikkia, joka on itselleni läheistä. Alkuun soitin Sibeliuksen Surusoiton, sen, jonka hän sävelsi Akseli Gallen-Kallelan hautajaisia varten. Kappaleen soitin muinoin opiskellessani urkujensoiton peruskurssin tutkinnossa. Tätä ennen olen sen soittanut hautajaisissa tuttavakauppiaalle 1990- luvulla, enolleni 2012, ja samalla vuosikymmenellä yhden tutun kappalaisen toivomuksesta. Ja sitten tänään. Virret tieten lauloin ja säestin, loppuun soitin Egil Hovlandin urkukoraalin Blott en dag, josta mainitun säveltäjän sommitelmasta itsekin kovin pidän.

Meille tuli ankarat koronarajoitukset. Onneksi ”alventti” (sanamuoto lainattu Volter Kilveltä) saatiin pitää vielä melko normaalisti. Torstainako se oli, kun Aluehallintovirasto antoi ohjeet: sisällä pidettävissä tilaisuuksessa väen enimmäismäärä on kymmenen, ulkotilaisuuksissa kaksikymmentä, kunhan turvaväleistä huolehditaan.

Niinpä ei maa tule olemaan järin kaunis tulevina viikkoina.

***

Miten olen nämä korona-ajat kokenut?
Ne eivät ole haitanneet mitenkään, ei vähimmässäkään määrin. Olen perusluonteeltani sittenkin enemmän introvertti, eikä sosiaalinen eristäytyminen tunnu yhtään pahalta ainakaan tässä mittakaavassa. Eri asia on tietysti, jos tätä jatkuu vuosia.

En jää kaipaamaan itsenäisyysjuhlia huomenna, vaikka itsenäisyydelle annan todella suuren arvon. Mutta voihan siitä hiljaisesti kiittää, ilman suurempaa vemmeltämistä kaiketi?

Tämmöisiä tänä iltana mietin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s