Töistä kotiuduttuani lähdin vaimon kanssa toistakymmentä kilometriä pitkälle kävelylle. On tapahtunut se ihme, että talvi on lopulta jollain tavalla saavuttanut myös tämän lounaisen maankolkan. Eilisaamuna herättiin siihen, että puut, pensaat ja ruohot olivat saaneet kauniin kuurapeitteen. Lunta ei toki vielä ole, se on täällä niin hyvin harvinaista. Mutta jos vaikka tulisi tuohon lähijärveen 5-10 sentin jääkerros, jolloin sinne uskaltaisi mennä retkiluistelemaan. Minäkin semmoiset luistimet tässä hankin, kun taannoisella Turun-käynnillä vuokrasin semmoiset vehkeet Kupittaan luistelumatolle. Vaimo kysyi silloin, että mitä tykkäät retkiluistimista, vastaukseni kuului seuraavasti: ”Ei koskaan enää hokkareita”. Heti kotiin tultua otin yhteyttä Pertunmaan Kuortissa sijaitsevaan yritykseen, ja lähetin sähköpostia. Yrittäjä soitti saman päivän iltana, ja parin minuutin keskustelun perusteella pääsin ymmärrykseen, mikä olisi oikea malli minulle. Yrittäjä sanoi seuraavana aamuna tekevänsä luistimet, ja niinpä heräsinkin maanantaiaamuun, kun puhelimeen tuli viesti: Luistimesi ovat valmiit, hinta ja tilinumero. Vielä on olemassa yrittäjiä, jotka muistavat Kalle Päätalon kirjoissa olevan vulgäärin viisauden niistä, jotka etukäteen rahastavat. Nykyään etukäteen rahastajia ovat suuret firmat ja eritoten pörssiyhtiöt, ainakin nettikaupassa. Kerran ostin norjalaisen Elkjøp- yhtiön suomalaissisarfirmalta puhelimen, maksoin ostaessani, ja viisi-kuusi päivää myöhemmin tuo suuri firma vaivautui tilaukseni lähettämään. EDI, siis se tarra, joka nettiostospaketin päällä on, oli kyllä tulostettu jo tilauspäivänä… Miten arvostankaan vanhan ajan firmoja, jotka pitivät kunnia-asianaan palvella asiakasta ja laskuttaa sitten, kun ostos tai palvelu on valmis! Suurfirmalta 30.12. ostettu kylpyhuoneeseen mennyt tuote oli perillä eilen, kuten toissa-aamuna pikkuyrittäjälle maksetut retkiluistimet. Toki ei ole niin, että kategorisesti pikkufirmat ovat parempia kuin pörssiyhtiöt, mutta silloin, kun on kyse hyvästä pikkufirmasta, niin pörssiyhtiö häviää mennen tullen. Pikkufirmasta saa parhaillaan yksilöllistä, nopeaa, täsmällistä ja jämptiä toimintaa, pörssiyhtiö on yleensä ylimielinen, kyyninen, rahat ensin ja palvelu sitten, kunhan kerjetään, kun se omaan tehostetun toiminnan sapluunaan parhaiten sopii.

Tämä on ero hyvässä iskussa olevan yksityisyrityksen ja missä iskussa tahansa olevan pörssiyhtiön välillä. Sillä yksityisyritys on omistajalleen elinehto, ja jos siellä on esim. talous kunnossa, niin sitä varjellaan kaikin voimin muun muassa tarjoamalla asiakkaalle parasta mahdollista palvelua ja joustavuutta. Ja maksua pyydetään vasta, kun tuote tai työ on valmis. Pörssiyhtiön tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa, ja sen johdon tehtävä on varmistaa joka kvartaalilla mahdollisimman suuret osingot omistajille. Se tarkoittaa kustannusten karsimista. Vaikka herkkuja olisikin varastossa, niitä nettimyynnissä lähetetään vain silloin, kun tiukoille kilpailutetun vuokrafirman porukat tulevat -sinänsä ihan hyvin ja oikein – lähettämishommat tekemään. Siinä voi mennä kolme, neljäkin päivää siitä, kun myymälän henkilökunta on tulostanut EDI-tarran, ja ostaja on saanut ilmoituksen ”lähetyksesi on matkalla”. Rahat asiakas on luonnollisesti maksanut jo tilatessaan.

Mutta ei minun tästä pitänyt jaaritella. Kun tulimme tänään pitkältä kävelylenkiltä töitteni jälkeen, avasin mobiililaitteeltani Helsingin Sanomain uutissivun. Washingtoniin oli kertynyt suuri joukko presidentinvaalit hävinneen ehdokkaan kannattajia. Hurmoksellinen puhuja sanoi, että edessä on verinen sota, mutta että se olisi parempi kuin tulossa oleva orjuus. Hän ei luonnollisestikaan perustellut väitettään mitenkään. Näinkö toimii demokratian mallimaa? Selvää on, että äänestäjä demokratiassa kannattaa aina jotakin, mutta toisaalta demokratiassa tyydytään siihen, mitä enemmistö äänestäessään tahtoo. Sivistysmaailmassa näin käy, mutta sainpahan jälleen vahvistusta sille hieman kerettiläiselle ajatukselleni, että Yhdysvallat on kaukana sivistysmaasta. Ne poloiset siirtyivät hyvin nopeasti alkukantaisuudesta rappioon.

Ei toki ole meillä eurooppalaisillakaan ylpeilyn aihetta. Meillä on jokunenkin maa maanosassamme, joissa meininki ei hurraita ansaitse. Minulla ei enää suurta väliä ole, olen saanut elää kohta kuusikymmentä vuotta rauhan aikaa, ja sama tilanne on lähes 75- vuotiaillakin. En ahdistunut Kekkosen aikana, koska olin silloin lapsi. Tämän nykyään monen tyranniksi sanoman kuollessa olin parikymppinen. En muista lapsuudestani tai nuoruudestani mitään rajoittavaa. Touhusivat pioneerit sun muut, mutta myös kokoomusnuoret, ihan vapaasti. Semmoinen ero nykyaikaan oli, etteivät kokoomusnuoret olleet ihan niin tyhmiä kuin nykyään, mutta ei muutkaan ihmiset olleet ihan yhtä tyhmiä kuin nykyään.

Mutta mitäpä minä, vanheneva äijä näistä. Antaa niin kokoomus- kuin muidenkin nuorten hakata päätään aatteellisuuden typeryyttä hohkaavaan seinään. Niinhän ne näkyy tuolla Ameriikassakin tekevän, jopa aikuisetkin ihmiset.

Se vain, että nauruni hiljenee siinä vaiheessa, jos nämä hörhöttäjät saavat tahtonsa läpi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s