Asustelen seudulla, jossa tavallisesti vuodenaikoja on kaksi ja puoli tai kolme. Kevät, kesä, ja kirottu pimeys. Keväällä ja kesällä ja vielä syys-lokakuussakin on monesti lempeän lämmintä. 18 vuoden aikana ehdottomassa enemmistössä on ollut kirotun pimeyden vuodenaika, jolloin vuorokaudesta suurin osa on pimeää, ja maa on musta, eloton ja iloton.

Näinä päivinä on erilaista. Viime viikon piti pikkupakkasta, ja viime perjantaina päästiin luistelemaan pienehkön järven jäälle. Lauantaina vielä enemmän, sunnuntaina sitäkin enemmän. Vielä maanantainakin, huolimatta 5-6 cm lumipeitteestä luistelin. Se on meikäläiselle urheilun vihaajalle hyvin, mutta minähän vihaankin vain urheilua, en liikkumista tai omaehtoista liikuntaa. Vihaan vain valmennettua urheilua sen kaikissa muodoissa.

Eilen satoi lunta kuin turkin hihasta. Minä tein kolme kertaa lumityöt, ja suojalumi oli raskasta käsitellä. Eilisiltana ilma jäähtyi pakkaselle, ja lumi muutti muotoaan höyhenenkevyeksi pakkaslumeksi.

Tänäänkin olen tehnyt kolmisen kertaa lumityöt, mutta ne olivat leikin tekoa. Höyhenenkevyttä pakkaslunta oli helppoa nakella oman ja iäkkäiden naapureiden porrasedestä. Ei tuntunut missään.

Parasta oli se, että kotipihasta saattoi lähteä suksilla kohti pururataa, jonne urheiluseuran aktiivi oli ajanut moottorikelkan ja latuhöylän avulla hiihtoladun. Jo päivällä nautiskelin kymmenen kilometrin verran, illan tullen vielä vajaat seitsemän kilometriä. Oli nimittäin otsalamppuni kehnossa hapessa, ja pururadan valaistuksen oli eilinen suojalumi tärvännyt pudottamalla painavan puunlatvan johtojen päälle.

Koko päivänä minua ei haitannut Trumpin kannattajien kampanjointi, eikä perussuomalaisista erkaantuvien sinimustien uudet touhut. Ne tuntuivat vain tyhmien politiikkauskovaisten touhuilta, joille viitsii korkeintaan vain hymähtää. Hassua on, että tämän päivän tiedotusvälineet ottavat nuo naurettavat mielensäpahoittajat kuin asiallisinakin mielipiteinä, mutta toisaalta en osaa niitä varsinaisesti pelätäkään. Homo Politicus on aina kohtalaisen tyhmä ja yksinkertainen, että eiköhän tästäkin selvitä lähinnä hymähtelyllä.

Mutta että näillä main pääsi hiihtämään, se oli tosi hienoa.

2 kommenttia artikkeliin ”Helpotus maailmantuskaan – talvi!

  1. äej

    siinäs näe: kaikk’ muu unhoittuu kun pääsee hikiliikkumaan.
    Niin yksinkertaista se on, ja maailma sen mukana. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s