Tänään huomioni on kiinnittynyt tilaamani maan suurimman päivälehden, josta kunnianarvoisa Yleisradion toimittaja käytti radio-ohjelmassaan ainakin kerran nimitystä Хельсинкская правда, kahteen uutiseen. Toimittajan jutusta on toki jo varmaan liki puolitoista vuosikymmentä, mutta minua toimittajan sarkasmi huvitti. Tietenkin siksi, kun en itse sen kohteena ollut, kun joku toinen sarkasmin kohteeksi joutuu, me tietenkin sen hyväksymme ja selitämme pilkallisen puheen hyväntahtoiseksi…

Otsikkoni ei ole ihan yksi yhteen totuuden kanssa, sillä se päivän ensimmäinen lehtijuttu, joka huomioni herätti, ei ollut suinkaan uutinen vaan mielipidekirjoitus, jota nykyisessä kielenkäytössä kutsutaan kolumniksi. Sanan alkujuuri tarkoittanee palstaa tai saraketta. Kolumni siis ei ole uutinen, vaan kirjoittajansa mielipiteen ilmaus.

Niinpä maan suurin päivälehti lokeroikin kirjoituksen aivan oikein mielipiteeksi tämän päivän numerossaan. Sivua ja osastoa en osaa sanoa, kun olen julkaisun verkkoversion tilaaja ja lukija. Mutta tässä se on. Sixten Korkman kirjoittaa mielestäni asiaa, kokeneena talousasiantuntijana sanoittaa asian, mitä omissa vajavaisissa ajatuksissa olen haakuroinut sanoiksi pukea. Jos joku nyt ei jaksanut tai jostain syystä saanut juttua luetuksi, lainaan jutun ytimen tähän:

”Mutta jos raha on kaiken mitta ja vain vaurauden hankkiminen ohjaa käyttäytymistä, voivat seuraukset olla pulmallisia. Tällainen ajattelu voi vä­hentää yritysten kiinnostusta kun­nioittaa ympäristöä ja ihmisoikeuksia sekä madaltaa kynnystä kanavoida tuloja moraalisesti arveluttavalla tavalla matalan verokannan maihin.”

Käsittääkseni tuo ”jos” on toteutunut ihan koti-Suomessammekin viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana ainakin silloin tällöin. Ihan kannattavia tehtaita on suljettu, kun omistajat on halunneet suurempaa tuottoa, vaikka tuottoa saivat tehtaan ollessa Suomessakin.

Jos tuon Korkmanin kirjoituksen käännän omaan arvomaailmaani, niin lause kuuluisi: ”Markkinatalous on aivan erinomainen väline järjestää yhteiskunta toimivaksi, mutta erinomaisen mitätön, peräti surkea päättäjien valintoja yksinomaan ohjaavana arvopohjana, koska se toteutuessaan aiheuttaa syrjäytymistä ja katkeruutta”.

En minä tiedä, onko se toinenkaan uutinen ”uutinen” sillä tavalla, että se olisi jotenkin objektiivisesti kerrottu. Sehän on tämä itäisen naapurimaamme kuuluisa tapaus, jossa vallanpitäjien arvostelija on saamassa hilut kinttuihin toki ihan vaan ehdonalaisrikkomuksesta. Ollessaan sairaalahoidossa Saksassa oli mokoma rikkonut ehdonalaistaan, ja rehti oikeusjärjestelmä on nyt laittamassa hilut kinttuun jopa 3,5 vuodeksi, jos oikein tuota samaa aviisia luin.


Meillä täällä kotimaassa on kipakoitakin järjestelmän arvostelijoita. Suomen Sisu vaikka, ja oliko se Pohjoismainen Vastarintaliike. Jälkimmäisen jäsenet ovat pahoinpidelleet eri mieltä kanssaan olleita vaihtelevasti, ja tietysti saaneet vankilaa. Norjassa eri mieltä ollut joutui linnaan, kun tämä harjoitti oman mielensä mukaista aatteellista puhdistusta murhaten ampumalla 67 ihmistä ja aiheuttaen toimillaan vielä kymmenen muun ihmisen kuoleman, niinkö se oli?

Veikko Vennamon aloittaman kansanliikkeen nykyversio puolestaan harjoittaa myös vallanpitäjäin arvostelua, mutta niin vain taitavat iltasella kotiinsa tai vaikka rakastajiensa eli rakastajattariensa luo tai jonnekin ylipäätänsä mennä, ihan sinne, mihin itse haluavat. Ei ole heillä välttämättä varjostajia, ja kalsaritkin voi ihan turvallisesti jättää sängyn viereen lattialle, tai jos on siisti ihminen, niin viedä pyykkikoriin kylppäriin ja ottaa suihkun jälkeet puhtaat valmiiksi sängyn lähelle, että kun yöpukunsa aamulla normaaleihin alusvaatteisiin vaihtaa, voi olla kohtalaisen varma, ettei kalsareihin ole kukaan unen aikana hermomyrkkyä suihkuttanut.

En ole koskaan Venäjällä käynyt. Nykyään asun ihan niin kaukana kuin tuosta maasta Suomessa manneralueella asuen pääsee. Minulla ei siis ole omakohtaista kokemusta esimerkiksi maidemme välisten tulliasemien käytännöistä, vaan olen ihan uutismedioiden varassa. Suuri maahan se on, vaikka se muinainen Neuvostoliitto hajosikin, eikö lie ihan riittävän suuri?

Olen kuullut kerrottavan, että Vodkaa mielellään juovat, ja voin sen 35 vuotta vanhalla kokemuksella vahvistaakin. Neuvostoliiton aikana Riiassa käydessäni osuin venäläisten merimiesten pöytään, ja he kaatoivat anteliaasti tuota kirkasta juomaa edessäni olevaan pikariin, sanoen: ”Ну, пожалуйста”. Sitä ei käynyt maisteleminen, vaan miehet näyttivät esimerkillään, kuinka asia hoidetaan. Pikari kumotaan kerralla, ja sitten kaadetaan pikari täyteen, ja sanotaan ”Ну, пожалуйста”. Selvää on, että koetin lähteä paikalta kohtalaisen äkkiä, sillä tarkoitukseni oli päästä majapaikkaan kävellen, ja pääsinkin.

Mutta noin hallinnon ja vallanpidon alalla sanon ihan varovasti ja pieneen ääneen, että se on kuin äärettömän suuri ja rikas kartano, jonka naapurustossa on pieniä, mutta hyvin hoidettuja maatiloja, jotka katsovat vierestä, kuinka kartanossa majailee moottoripyöräkerho, joka tekee mitä tahtoo siinä missä naapurit tekevät, mikä on yleisesti katsoen sopivaa.

Mutta mitä siis ajatella tuosta Venäjän touhusta? Ei yllä Jari Tervo Sixten Korkmanin talouskolumnin tasolle ruotiessaan Venäjää ja Putinia.

Niinpä jään sen suhteen jäsentymättömän ossailuni varaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s