Joskus hämmennyn miltei omaa keskiluokkaisuuttani. Muistan näet aivan selvästi sen ajan, kun ajattelin silloista haalari- , nykyistä huomiosuojavaateväkeä kovasti etuoikeutettuina, niillä oli kesälomat, työterveyshuollot ja kaikki. Yrittäjyyden hyvässä vaiheessa saattoi joskus lomailla viikon, ja jos lääkärin apua tarvitsi niin sen kun ajan tilasi, terveyskeskukseenkin pääsi. Saikkua tosin ei juurikaan saanut. Mutta yrittäjyyden jälkeen olin aika nollilla, ainut oikeus oli peruspäiväraha aika pitkän karenssin jälkeen, ja sitäkin sosiaalitoimi oli ronkkimassa silloin 1990- luvulla, josta toki on aikaa todella paljon. Mutta sen ajan oikeuksiin verrattuna nykyiset oikeudet ovat ruhtinaallista luokkaa kyllä.

Tänään lauloin noin neljäkymmentäviisi virttä. Kaikki mikrofoneille, ja neljässä oli muitakin paikalla. Mutta neljäkymmentäyksi ihan mikrofonille, että tulevan kahden viikon aikana pidettävällä rippileirillä saavat opetettua teineille jumalanpalvelusta. Varmaan parempi, että sieltä pötkyläkaiuttimen kautta kuulostelevat kuin että olisin siellä melko kuuluvine äänineni paikalla. Kävin myös tutussa kirkossa, josta on tulossa ihan virkapaikkani vielä tutumman sijaan, laulamassa hartaustilaisuudessa, joka lähetettiin kylän vanhainkoteihin lankoja myöten. Seuranani oli upea perheenäitipappi, jota en kyllin voi ylistää.

Mutta huomenna iltapuolella käännämme automme keulan kohti Pirkanmaan pääkaupunkia, jossa kurvailemme erään hotellin pihaan. Siihen hotelliin emme toki majoitu, vaan sen hotellin pihamaalla on kaupungin autojuna-asema. Iltamyöhällä lastaan automme junaan, ja kömmimme hetkeä ennen puoltayötä vaunuosastoomme, jossa voi vaikka laskeuta levolle tai lukea vaikka Barack Obaman Luvattua Maata tai Melanija Vanagasin Englanniksi käännettyä teosta Suddenly, A Criminal. Jälkimmäinen kertoo latvialaisesta naisesta, joka vietti 16 vuotta (1941-1957) siperialaisilla vankileireillä, hänen vaiheistaan on tehty myös puhutteleva elokuva Melanijan tie. Sanotaan, että voittaja kirjoittaa historian, mutta reilun puolen vuosisadan päästä saattavat toisetkin äänet päästä esiin… Tällä en sitten tarkoita, että mitenkään sympatiseeraisin Aloisin pojan komentoa, päinvastoin. Mutta että niitä petoja oli viime vuosisadalla vähän joka puolella, ja onnellinen se, joka ne väisti.

Mutta se juna, johon huomenna hieman ennen keskiyötä nousemme, menee alkuun sähköveturien vetämänä Pohjanmaan rataa, jossain vaiheessa pohjois-Pohjanmaata tai Peräpohjolaa (en tiedä, kun olen aina niin hyvin reissussa nukkunut) vetämään vaihtuu kaksi dieselveturia, joiden vetämä junatroikka pysähtyy Kolarin asemalla lauantaina siinä yhdentoista maissa.

Siitä seuraa kaksi viikkoa keskiluokkaisen elämän huippuaikoja, eli hiihtelyä seitsemän tunturin tuntumassa. On välillä kovia nousuja ja hikoilua, mutta vastapainoja kilometrien laskuja, silmissä isänmaan kansallismaisemat. Alhaalla kylässä liikutaan tieten suojaimet kasvoilla, niitä on hankittu ihan parempilaatuisiakin kelpo kasa.

Ja sanon tässä tätä kirjoittaessani, muistaessani omia kolmenkymmenen vuoden takaisia aikojani ajatellessani, että olenkos se tosiaan minä? Nousin pohjalta tällaiseksi keskiluokkaiseksi, mutten ole koskaan unohtanut sitä, miltä siellä pohjalla tuntui. Niinpä nostan voimakkaan ylistyshuudon pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle, joka mahdollistaa vielä uuden yrityksen, ja ajallaan unohtaa vanhat töppäykset.

Että niinpä seuraavat kaksi viikkoa meikäläinen vähäinen kirkon virkamies nauttii vuosilomaansa, ja ainakin tähän tietoon saa vielä työhönsä palata. Se on suuri etuoikeus, sillä monet lomille laitetut odottavat palaamiseen lupaa turhaan. Muistan, kuinka nuorena vähän halveksin kunnan ja valtion työntekijöitä kaikkine oikeuksineen. Enää en, vaan tykkään, että ihminen, joka suostuu koulutuksensa ja osaamisensa perusteella noilla palkoilla tekemään hommaansa, on vähintäänkin oikeutettu lomiinsa ja niin edelleen. Etenkin, kun nykyään nekin ovat samassa kyydissä kuin muutkin hommat: voivat koska tahansa loppua.

2 kommenttia artikkeliin ”Kotimaan matkalle

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s