Se oli näinä aikoina viime vuonna, kun kaikki meni ihan kummalliseksi. Se, mitä tapahtui, ei ole minkään sorttisen hallituksen käsissä tai päätettävissä, ainoastaan suhtautuminen pahimmillaan keuhkoihin menevään kulkutautiin oli valtaapitävien päätettävissä.

Minulle asia merkitsi muun muassa sitä, että nyt ei ole yhtään sellaista kirkkovuoden merkittävää pyhäpäivää tai tilaisuutta, jolloin en olisi ollut toteuttamassa sanajumalanpalvelusta. Selvitykseksi niille, jotka ovat ei-kirkollisia: vuoden 2000 käsikirjauudistuksessa suositeltiin, että pitkäperjantaita lukuun ottamatta olisi aina messu. Jos ette tiedä, mikä ero on sanajumalanpalveluksella ja messulla, en aio sitä teille selittääkään, kuten Aapeli (Simo Puupponen) Alvari, kananvahti- teoksessaan useaan kertaan kirjoittikin.

Se on muuten hieno kirja se Alvari, kananvahti. Sain sen muistaakseni nimipäivälahjaksi joskus 1970- luvun alussa, ja olen sen lukenut useita kertoja, aikuisenakin vielä jokusen kerran. Suureksi harmikseni se on lukuisissa muutoissa johonkin hävinnyt, mielelläni sen vielä tässä kuudenkympin kynnykselläkin lukisin.

Mutta tosiaan, tässä on vuosi menty nyt näiden rajoitusten kanssa. Tulossa on jo toinen pääsiäinen, kirkon suurin juhla, ilman tapahtumia. Kyllä me mikrofoneille ja kameroille soitamme ja laulamme, ja kyllä niitä ihmiset katselevat, toteutusten amatöörimäisyydestä huolimatta. Tämä kirkon digiloikka on ollut vaihtelevan tasoinen, meillä varmasti aivan häntäpäässä ollaan. Osaamme kyllä kohdata ihmiset tai tehdä juhlapyhien messut, mutta että ohjata, kuvata ja äänittää tilaisuudet, niin olemme aika lailla harrastelijoita.

Ihmiset ovat olleet armollisia.

Mietin tässä, pitäisikö laittaa jakoon joku vanhan maailman kuvasarja. Sattui tuossa menneinä vuosina semmoinen ajanjakso, jolloin saattoi matkustaa vaikka minne, kun vain matkansa pystyi maksamaan. Minäkin pääsin käymään mm. Madeiralla, Ruotsin Gotlannissa, Kreikassa, La Gomeralla, Santorinilla, Samoksella, Thaimaassa, Intiassa ja vielä ihan tämän isänmaan hienoimmissa paikoissa. Ilolla muistan noita retkiä. Saattoi matkustaa vaikka minne huolehtien rokotuksista.

Se taitaa olla nyt ainakin osittain ohi. Luonto pisti isännän äänellä, ja pysymme koreasti kotona. Toki menneen kesän hienoimmat matkat olivat alle 20 kilometrin päässä, tuossa meren saarilla, jossa pääsin näkemään ja kuvaamaan esim. merisirrin, hienon ja harvinaisen kahlaajalinnut, eräänä elokuun iltana. Yksi hienoimpia viime kesän kokemuksia oli yöpyä tuossa vajaan 20 km päässä saarella riippumatossa nukkuen. Savonlinnan oopperajuhlat peruttiin, ja sisävesien upeus jäi viime kesältä väliin, ja luulen jäävän ensi kesältäkin. Mutta jos tästä jotenkin selvitään, niin ihan hyvä on. En tule syyttämään ketään tai mitään, kulkutaudeille emme paljoakaan voi.

Kuva on Suomen Lapista, Kolarin tai Muonion kunnasta, erään tunturin laelta. Meidän kotoisen pohjoisen luontomme erikoisuudesta, lumitykyistä. Kun nämä ovat muodostuneet, olosuhteet ovat olleet ikävähköt. On tuiskunnut, ja mahdollisen hiihtäjän kasvoihin on hakannut ikävä jäinen lumisade. Jälkeen ovat jääneet nuo tykyt, joita helmikuussa hiihtämään tullut turisti on ihmeinä kuvaillut.


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s