On heinäkuun viidennen päivän ilta. Istun kotimme takapihalla terassilla, ja kuuntelen käen kukuntaa.

Olen vakaasti sitä mieltä, että isänmaan parhaita aikoja ovat ne, kun käki kukkuu. Kun eri kukkien kukinnot ovat hehkeimmillään. Kuuluu koti- Keski-Suomessa jo vihne menneen käen kurkkuun, mutta täällä Vakka-Suomen raukoilla rannoilla kukunta kuuluu vielä parasta aikaa.

Toki on hienoa aikaa luvassa ainakin näillä seuduilla vielä kaksi, kolmekin kuukautta. Puutarhan sato alkaa kypsyä, herneiden varsissa alkaa olla jo kelvollisia palkoja, avomaan kurkussa on jo syötävän kokoisia hedelmiä. Tilli ja lehtisalaatti ovat makoisimmillaan, pinaatista ensimmäinen sato on jo syöty ja toista odotellaan. Siikli- peruna lykkää vartta hengästyttävästi, ja varmasti 2-3 viikon jälkeen voidaan nostaa juuri ennen syöntiä tuota loistavaa varhaisperunaa. Tomaatissa on lupaavan kokoisia raakileita, voi veljet lähiviikkoina odotettavissa olevia verrattomia tuoreita herkkuja, joiden rinnalla Närpiön tuotanto, joka näinä päivinä erinomaiselta maistuu, kalpenee ja tuntuu melko mitättömältä.

Sillä kun ruokapöydässä on juuri hetki ennen ruokailua korjattu vihannes, niin silloin maistaa jotain tuoretta. Semmoista, jota kaupunkilaiset eivät koskaan maista, vaikka menisivät torille jo aamuseitsemältä. Jos sillä ei ole väliä, niin sitten ei ole.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s