Minulla on maailmankatsomus, joka on sekoitus monista asioista. Olen epäjohdonmukainen varmasti, mutta olen shoppaillut maailmankatsomukseni eri aatteiden hyvistä asioista, jotka olen hyväksi nähnyt.

Mielestäni paras talousjärjestelmä on osittainen elintarvikeomavaraisuus ainakin tässä kohdalla elämää, kun vielä kykenee jotain vähin tekemään.

Vaimoni keitti tänään herkullista tomaattikeittoa, jonka raaka-aineet suurimmalta osin saatiin ihan tuosta omalta takapihalta, paritalon puolikkaamme kohdalle osuneen joutomaan ja reilun kolmen neliön osalta nurmikon tilalle laitetusta kasvihuoneesta. Jo ennen pohjoisen reissua nostin sipulit ja punasipulit, niitäkin siihen keittoon kaiketi tuli. Ennen reissua tein myös maustekurkkua ylitsevuotavan runsaasta avomaankurkkusadosta sen, minkä viileätiloihimme mukavasti mahtui. Enemmänkin tekisin, mutta residenssiimme ei kuulu kylmiötä saati kellaria. Poissa ollessamme trekooliamme vahtimaan pestattu mukava naapurin rouva kertoi saaneensa myös avomaankurkkua ja tomaattia sadon poissa ollessamme kypsyessä reilusti oman tarpeensa.

Nyt minulla on käynnissä mustaherukkahillon keitto, jo toinen satsi tälle kesälle. Ostimme näet joskus toistakymmentä vuotta sitten kolme mustaherukkapensaan tainta jyväskyläläisestä puutarhaliikkeestä siellä päin kurppaillessamme ja sinä päivänä, kun kotiin lähdettiin. Herukkahillon laitto on helppoa. Otetaan kaksi kiloa puhdistettuja marjoja, ja yksi desilitra vettä. Keitetään seos kiehuvaksi, lisätään kilo hillosokeria, sekoitetaan. Kuumennetaan seos kiehuvaksi, ja keitellään vartti.

Sitten otetaan kattila pois liedeltä, annetaan keitoksen olla puolen tunnin verran. Marjat keräsimme tuosta takapihalta iltapäivällä, ei siihen kauaa mennyt.

Uunissa on sadassa asteessa kaikenkarvaisia lasipurkkeja, jotka olen tietysti pessyt huolellisesti, reilun sadan asteen lämmössä ne siellä ovat kohta tunnin olleet. Purkkien kannet ovat liedellä hiljalleen kiehuvassa kattilassa.

Kunhan hillo on sen puoli tuntia tuossa tekeytynyt, otan purkin kerrallaan uunista ja kaatelen kuuman hillon sinne, ja kierrän kiehuvasta kattilasta sopivan kokoisen kannen siihen päälle. Kun koko satsi on purkitettu, ne saavat jäähtyä rauhassa huomiseen asti. Jäähtyvä hillo ja jäähtyvä purkki tekevät kansille alipaineen, ja ne painuvat vähin kuopalle, varmistaen sen, että hillo pysyy ilmatiiviissä olosuhteissa ja säilyy kevyesti ensi kesään asti.

Se mustaherukkahillo on kuulkaa ihan järjettömän hyvää esimerkiksi jonkin liharuuan kanssa. Laitamma vaikka poronpaistin ja valkosipuliperunoita. Siihen kun hivauttaa joukkoon tuota kirpeää hilloa, niin johan on hyvää. Omenachutneyta en täsä syksynä saa tehtyä, koskapa omenapuumme, 2 kpl, eivät pölyttyneet kunnolla. Sekin olisi hyvää, ja senkin teossa se hillosokeri on aika keskeinen aine.

Näiden kurkkujen ja tomaattien ja mustaherukoiden viljely ei suuria vaadi. Olen kyllä hellinyt taimia joka vuosi uudella puutarhamullalla, jokusen kympin ne säkit maksavat. Siemenet muutaman euron. Työtä on minuutti pari päivässä, kun niitä taimia viljelee ja varjelee kevättalvisin. Eikä sitä ole sen enempää kasvuvaiheessakaan.

Lisäksi kasvihuoneessa tulee paprikaa, ja tuolla kasvimaalla on vielä leikkopapua, hernettä, perunaa ja porkkanaa. Herneet on jo korjattu, samoin suurelta osin leikkopavut. Pinaattiakin alkukesästä saatiin, ja se oli hyvää. Myös tilli, timjami, rakuuna ja oregano tulevat tuosta takapihalta. Niin, ja kesäkurpitsat, jonka muutamasta siemenestä ollaan syöty herkullista kesäkurpitsakeittoa, täytettyjä kesäkurpitsaa tai jopa moussakaa runsaasti.

Erityisesti tahdon mainita perunan. Meillä on 2-3 neliömetrin alalla kasvamassa Siikli-perunaa, jonka siemenet maksoivat kaiketi puolitoista euroa. Kolmasosa sadosta on syöty tai käytetty. Se on kuulkaa varhaisperuna makoisaa, kun sen minuuttia paria ennen keittämistä käy nostamassa tuolta trekoolista. Ei saa marketeista eikä edes torilta niin hyvää. Perunan kylvämiseen minulla meni toukokuun alkupuolella kaiketi kymmenen minuuttia, eikä minulla ollut lapiota kummempaa työkalua. Lannoitin perunan ihan salpietarilla, ja kastellut tuota länttiä aina välillä kyllä olen.

Mutta hyvän suun olemme pitäneet jo kuukauden verran. Että leikkopavut olivat makoisia tuoreina, samoin herneet. Puhumattakaan saman verran jatkuneesta kurkun ja tomaatin tulvasta, josta on ollut ystävillekin antaa yllin kyllin.

Tällä perusteella tohdin julistaa ylivoimaiseksi talousjärjestelmäksi osittaisen elintarvikeomavaraisuuden. Ei siksi, etteikö kaupasta tai toriltakin näitä tuotteita saisi edullisesti, mutta siksi, että tietää sadan prosentin varmuudella käytetyt torjunta-aineet, jotka tässä tapauksessa ovat nolla pilkku nolla grammaa kymmentä kiloa kohti.

Sama on sen juuri tulollaan olevan mustaherukkahillon kanssa. Lisäaineita on se, mikä hillosokerissa on. Kohta alan sitä purkittaa, ja mietin, kuinka perheemme nuorin sitä mielihyvin käydessään kotiinsa Helsinkiin vie. Tai kuinka iäkäs anoppi sitä mielellään käyttää.

Olen tämän kirjoittanut ihan omasta positiostani käsin. Minulla sattuu olemaan tällaiset olosuhteet ja halu touhuta pari kolme minuuttia päivässä tämän osittaisen elintarvikeomavaraisuuden eteen. Jos joku ei halua, niin ei mitään ongelmaa, jokainen touhuaa ja elää niin kuin tykkää.

Jos ei keittiötouhut tai kotivaraviljely kiinnosta, niin ei se minua millään tavalla haittaa, jokainen eläköön juuri niin kuin itse tahtoo tai mihin on resursseja. Tässä vain esittelin minun oman pienen elämäni luksushetkiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s