Jos on olemassa henkilö, jolle rock-musiikki jotain merkitsee, niin minä olen sellainen. Se alkoi käydä ilmi tuossa vuoden 1975-1976 vaiheilla. Hurriganes oli nähty jo livenä niin Albertin kuin Ilenkin toimiessa kitaristina, ja vielä Royalskin siinä triokokoonpanossa, jossa Albertilla oli se hirmuinen 300-wattinen Acoustic- merkkinen kombovahvistin, ja ne soitti niin hirmuisen lujaa, että puhe kilisi korvissa päivän kaksi keikan jälkeen.

Ensin pidin Sladesta ja Uriah Heepistä, sitten tulivat kotimaiset Hurriganes ja Royals ja pikku hiljaa Wigwamkin. Sitten jonakin tylsänä talvipäivänä päätin, että kuuntelen kaiken musiikin, mitä kotona levyhyllyssä on, lukuun ottamatta vanhempien hankkimia iskelmälevyjä.

Oli Santanan Abraxas ja Caravanserai, joista oli helppo pitää. Oli Gongin Shamal, ei vaikeuksia senkään kanssa. Ja sitten oli Van der Graaf Generatorin albumi Pawn Hearts vuodelta 1971, siskon poikaystävältä hyllyssä lojunut King Crimsonin In the Court of the Crimson King… Voi jestas, että oli hienoa musiikkia, ennestään hyllyssä olleiden Moody Bluesin levyjen ohella. Siskon poikaystävä, sittemmin mies vuodesta 1978 alkaen aina tähän päivään asti. Hän lähetti minulle viikon parin välein 5-10 albumia kuunneltavaksi tuosta noin vuodesta 1975 lähtien, ja minähän poika kuuntelin. King Crimsonit, Gentle Giantit, Genesikset, Pink Floydit, Elot, Eloyt, Nine day´s Wonderit, Magmat, Weather Reportit, Flora Purimit, Airto Moreirat, Stevie Wonderit… ja Bowiet ja sen sellaiset. Koulussa olin vähän ihmeessä, muut tykkäsivät vain Hurriganesista ja Alwari Tuohitorwesta, ja minä sain elitistin maineen, vaikka kyllä minä noista muiden tykkäämistäkin pidin.

Vaihdoin Jyväskylän Lyseon lukioon syksyllä 1977, tutustuin uusiin kavereihin pikku hiljaa. Peruskoulussa minua oli aika ajoin kiusattu, mutta lukiossa tulin hyväksytyksi ihan sellaisena kuin olin. Oli jopa näissä rock-musiikkiasioissa ihan hengenheimolaisiakin.

Rippikoulun kävin yläasteen ja lukion välisenä kesänä kotipaikkakunnallani. Minusta ei tullut ateistia, joskin kriittisesti suhtautuva sangen pitkäksi aikaa, reiluksi kymmeneksi vuodeksi. Nykyäänkin voidaan sanoa, että jos joku on herätyskristillinen, niin minä olen herätyskriitillinen. Mutta kyllä kyllä, nykyisen työnantajani kirkon oppiin voin ihan hyvin sitoutua. Jos se on sinulle ongelma, niin anna sen olla minun ongelmani. Minä hyväksyn sinut, hyväksy sinäkin minut, jooko…

Mutta tämä kronologia osoittautuu nyt hankalaksi. Olisimmeko enon, serkun ja kahden kaverin kanssa soitelleet vuoden 1975 tai 1976 tietämiltä. Ohjelmisto oli sekasotkua ”helpommasta” rock- musiikista iskelmiin, yksi porukastamme kun tunsi isoveljensä kautta vetoa tanssilavakeikkailuun. Meille kotiin oli ostettu sähköurut ehkä vuonna 1973 tai 1974, ja sitten järven toiselta puolelta oleva kolmekymppinen aikamiespoika kauppasi Yamana B3-Cr sähköurkuja, ja sellaiset meille kotiin tuotiinkin. Niissä oli kaksi sormiota ja rytmikone, mutta niitä soitin aika monta vuotta. Pianotunneilla, niillä kanttorin pitämillä kävin Aaronin II vihkoon saakka, sitten lopetin. Myöhemmin olen tuota seikkaa katunut…

Opin soittamaan Juicen kappaleet, ja myös Van der Graaf Generatorin jotkut kappaleet ainakin sinne päin. Soittokaverit tykkäsivät enemmän CCR:stä ja Deep Purplesta, jotka ovatkin oivallisia rock-yhtyeitä.

Kerran jonakin kesänä sisko tuli poikaystävänsä luota, ja sillä oli mukana jälleen nippu levyjä. Yksi niistä oli Camelin The Snow Goose. Että se kolahti. Olikohan samassa erässä myös King Crimsonin In the Wake of Poseidon ja Lizard. Joku kerta myös Islands, joka ei tuolloin ns. kolahtanut. Larks’ Tongues in Aspic meni paremmin läpi. Fuusiomusan puolella Weather Report, Chick Corea ja George Duke menivät läpi.

Semmoiset olivat minun hormoonimyrskyt murrosiässä. Myöhemmin muuan espoolainen ystäväni ihmetteli suuresti, miten pienellä keskisuomalaisella paikkakunnalla on joku saattanut tuollaisia virikkeitä saada! Minä tykkäsin pahimmista pilvi- , kokaiini- ja heroiinibändeistä koskematta itse noihin aineisiin tähän päivään mennessä koskaan.

Noina vuosina kävi niin, että lapsena ja varhaisteininä tuntemani innostus hiihtokilpailuihin laantui, en hiihtänyt enää kouluun.

Vuonna 1978 olin lukion toisella. Erosin serkun ja enon bändistä, tehtiin lukiokavereitten kanssa avantgardea ja Deep Purplea, isä-kulta suostui niitä Yamaha-urkuja kuskaamaan. Olimme lukiosta luokkaretkellä Tampereella, kävimme katsomassa jossakin Tampereen teatterissa Shakespearen Venetsian kauppiaan. Minä kävin sillä reissulla ensimmäisen kerran Epe’s Music Shopissa Kyttälänkadulla, josta ostin Van der Graafin albumin Vital.

Kesällä 1978 olin töissä tätini ja hänen miehensä kaupassa. Kuljin isoäidiltä saamallani Tunturi Automat- mopolla töissä, ja ansioillani ostin Stagg- merkkisen sähkökitaran ja mm. Dire Straitsin ja Pelle Miljoonan levyt. Progefanista oli Soundi-lehden valistuksen myötä tullut punk-rock- ja muun ei-proge-musiikin fani. Oltiinhan sitä oltu konserteissa, niin kuin kerran vaikka Jyväskylän Viitaniemessä, jossa esiintyivät Ratsia, Se ja Kari Peitsamo muun muassa.

Semmoista oli vuonna 1961 syntyneen nuoren miehen elämä 1970-luvun lopulla. Ei ollut tyttöjä eikä heidän kanssaan läheisissä tekemisissä olemista, vaan tuota joutavaa rock-musiikkia.

Ajattelen niin, että lopetan tämän sarjani suunnilleen tähän. Minua fiksummat silloiset nuoret miehet rakastivat, ehkä lisääntyivätkin. Minä olin tyhmä rokkari, vielä pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle saakka.

En aio paljastaa elämääni tässä blogissa tämän enempää. Kirjoitin kymmenisen vuotta sitten kaksi juttukokoelmaa, ja julkaisin ne Bod-kustantamon kautta, niissä oli ehkä jotain siitä, mitä myöhemmin näin. Tosin en kirjoittanut yksi yhteen elämäni kanssa.

Mutta olin nuorena miehenä hyvin ihanteellinen ja uskoin vaikka rockiin, rauhaan ja rakkauteen.

Nykyään nostalgisoin usein Santanan, Van der Graafin, Genesiksen, Gentle Giantin ja 1970- luvun lopulta lähtien esiintyneen Suomi-Rockin kautta.

Muutoin olen hissukseen elävä kuusissa kymmenissä oleva mies.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s