Onkohan ja yli kymmenen vuotta porattu ja saatukin sitä paikallista sopimista.

Perheeni nuorimmainen oli kerran nollasopimuksella töissä. Työsopimus sitoi hänet olemaan ottamatta vastaan työtä muualta sopimuksen kestäessä.

Tunteja oli kuukaudeksi, kaksi kuukautta viimeisen työpäivän jälkeen ei tämä henkilö saanut ilman oikeudellisia seuraamuksia ottaa vastaan muuta työtä.

Mitä helvetin sopimista tällainen on? Se on sanelua, jonka teki tunnettu tavarataloketju. Ilman mitään seuraamuksia ja edes koiran perään haukkumatta.

Minusta reilu paikallinen sopiminen olisi vaikka tällaista.

  • Meillä tarvitaan joskus enemmän käsiä töihin. X euroa ja x sentiiiä tunti.
  • ok, voin tulla, jos ei muuta justiin silloin ole.

Tässä esimerkissä on kohtuullinen enimmäissitoumus molemmin puolin. Toisella on tekemistä joskus, toiselle sopii, jos ei muuta siinä kohdassa ole.

Se olisi sitä markkinataloutta.

Vaan mitä saavat osakseen ne, jotka nollatuntisopimuksiin suostuvat?

Sitoutuvat olemaan kaiken aikaa valmiina, sitoutuvat olemaan työskentelemättä muille. Siis tietenkin teettäjän, kustannuksien kanssa kamppailevan yrittäjän kannalta oikein sopivainen järjestely.

Mutta entä se näkökohta, minkä takia sitä töissä käydään. Ainakin minä olen aina käynyt sen takia, että minulla on ollut halu elättää itseni ja hoitaa taloudelliset velvoitteeni. Siihen on muutama seurakunta antanut jo neljännesvuosisadan ajan mahdollisuuden. Etenkin viimeiset 18,5 vuotta ovat olleet vakaata ja entiseen nähden suorastaan vaurastakin aikaa.

Oikeastaan sain idean tämän näköjään kahdessa osassa syntyneeseen päreeseeni Helsingin Sanomain (jonka parempi puolisko tilasi) jutusta, jossa ravintola-alan jättäneet kommentoivat syitä alan jättämiseen. He ovat käyneet monet ns restonomin koulutuksen, suorittaneet siis ihan toisen asteen tai jopa ammattikorkeakoulututkinnon. Työskennelleet melussa, kuumuudessa ja äyskivien esimiesten alaisina nollatuntisopimuksilla. Eihän ravintolassa henkilökuntaa tarvita silloin, kun on tyhjää.

Huomaamme siis, että tässä on etujen ristiriita. Restonomi haluaisi elättää itsensä ja perheensä työllään, samoin haluaa ravintoloitsijayrittäjä. Yrittäjällä on vuokrat, ostovelat, yelit, korot ja kuoletukset ja palkat sivukuluineen hoidettavanaan. Niihin hän saa rahaa vain silloin, kun ravintolassa on asiakkaita. Lounashommalla tienaa jotain, samoin alkoholin myynnillä. Mutta pelkällä oven auki pitämisellä ei toki senttiäkään.


Se restonomi taas myy ainoastaan työtaitoansa. Hänen vuokranantajansa tai asuntolainan myöntänyt pankki ja isännöitsijä odottavat saavansa killinkinsä ajallaan. Jos hän on laittanut nimensä paperiin, jossa hän sitoutuu olemaan jonkun tietyn firman palveluksessa tarvittaessa, on hän miltei lainsuojattomampi kuin kieltämättä lainsuojaton yrittäjä. Hänen on syötävä, ruokittava ja puettava lapsensa, maksettava vuokransa tai asuntolainansa. Jos hän on sitoutunut olemaan ottamatta vastaan työtä, niin on hänkin peeveli viheliäisessä asemassa.

Huomamme, että ravintoloitsija on kuukausipalkan ja restonomi nollasopimuksen suhteen kestämättömässä olotilassa. Mikä ratkaisuksi? Yrittäjälle on kohtuutonta maksaa palkkaa ajalta, jolloin hän ei itse saa mitään tuloja, työntekijälle on kohtuutonta sitoutua tyytymään vaikka viiteen tuntiin kuukaudessa.

Äijän riippumaton (merkkiä Ticket to the Moon) ajatuspaja ehdottaa reilua paikallista sopimista. Jos ei voi varmana tarjota 30-40 tuntia kuukaudessa, niin on silloin työntekijäkin vapaa menemään, minne kelpaa ja missä tarvitaan. Jos työntekijällä on jotain muuta tekemistä, niin työnantaja soittaa seuraavalle. Jos ei sekään tärppää, niin sitten sitä seuraavalle. Tai lähettää tekstiviestin vaikka 40 ehdokkaalle, joista nopein saa sillä kertaa sen muutaman tunnin pestin.

Jos kerran ei pysty pysyvää ja vakaata tarjoamaan työntekijöilleen, niin sitten pitää sietää pysymätöntä ja epävakaata itsellekin. Se olisi äijän riippumaton (merkkiä Ticket to the Moon) ajatuspajan lopputulema, jota kohteliaimmin ja ilman korvausta tarjoan kaikkien työmarkkinaosapuolien käyttöön. Että jos sitä paikallista sopimista niin kovin halutaan, niin pidetään se sitten kaikin puolin tasavertaisena, ilman kenenkään saneluasemaa.

Nyt näen jo suurten taloustieteilijöiden ja arvostettujen yritysjohtajien tuomitsevan katseen. On kaunis ajatus, että työllä pitäisi toimeen tulla, mutta se ei ole mahdollista.

Minä kysyn, että miksi ei. Eiköhän tuo ole tahtokysymys, lopultakin. Jos sijoittajat eivät saa haluamaansa tuottoa, niin kantakoot markkinariskin hekin, ihan siinä missä yrittäjät ja työntekijätkin.

Nimittäin jos sosialismista, kommunismista, kuten Haanpää asian ilmaisee, puhutaan, on kaikista kauheinta sosialismia ja kommunismia se sosialismi ja kommunismi, mikä alkoi heti sen marxilais-leniniläisen sorruttua. Sitä sosialismia, kommunismia ollaan jo ainakin kahteen kertaan toteutettu. Ensin 1990- luvulla, kun pelastettiin pankit, ja sitten ainakin sen vuoden 2008 syksyllä alkaneen finanssikriisin jälkeen. Vähänkö on toisten pussilla noissa manöövereissä käyty.

Minäkin olen oikeastaan sijoittaja. Jo reilut puolenkymmentä vuotta olen sijoittanut kahteen rahastoon pienen osan palkastani. Joskus olen ollut jopa tappiolla näissä sijoituksissani, välillä olen pärjännyt paremmin. Tässä keväällä möin tuhannen euroa toisesta rahastostani, kun tarvitsin rahaa. Olin tuolloin reippaasti voitolla, enemmän kuin möin. Tuotto on jatkunut ihan hyvänä, mutta käsitän hyvin, että jonakin päivänä omistukseni arvo voi olla jopa pienempi kuin sijoittamani rahasumma. Se on vain elämää, enkä halua B.W:n kaltaista tyyppiä omistusteni hoitajaksi. Tahdon tällä esimerkilläni sanoa, että jos kerran sijoitat, niin otat riskin. Joku kerta voi olla, ettet saa edes omiasi pois, se tilanne näissä omistuksissani on vuosien varrella ollut muutamiakin kertoja. Se on tyhmä ja ajtattelematon, joka kaikkensa tällaiseen sijoittamiseen laittaa. Jos sijoittamaan lähtee, niin silloin pitää olla malttia ja varaa odottaa riittävän hyvää hetkeä myydä.

En minä kapitalismia ihan tyyten kelvottomana pidä, mutta kyllä minä osaan sitä kohtaan kriittinenkin olla. Kannatan markkinataloutta, ja suunnitelmataloutta en kannata yhtään. Kannatan lämpimästi yksityisyritteliäisyyttä, joskin se edellyttää taitoa ja näkemystä. Ellei sellaista ole, voi käydä kuin minulle, voi joutua vaikka 18 vuoden velkaloukkuun. Jos joku yrittäjä kurvaa jonakin päivänä uudella Mersulla, Bemarilla, Volvolla tai Audilla lähikaupan parkkipaikalle tai ostaa käteisellä purjeveneen tai kesämökin, niin kyllä hän on sen työllään tienannut, ihan varmasti. En kannata mitään riistoverotusta, mutta kohtuullista kyllä. Vaikka niin, että jos saat tonnin työstä tai sijoittamisesta, niin sen tonnin verotus on saman suuruinen.

Entä talouskasvu?

Se on ollut uskomme pyhä asia jo kolmekymmentä vuotta saati ettei pitemmänkin aikaa. Onko ihan tosiaan realistista odottaa, että talous kasvaa kaiken aikaa? Että aina vaan enemmän menee kaupaksi sellua, paperia, metallisorveja tai niillä tehtyjä tuotteita, kännyköitä, tietokoneita?

Eikö kaikkein yksinkertaisinkin tuon tajua?

Miten olisi se 1. Mooseksen kirjan kohta, jossa Egyptin faarao näki niitä uniaan tähkäpäistä ja lehmistä? Että hyvinä vuosina faarao, nykyisellään kai valtio, varautuisi huonoihin vuosiin laittamalla osan syrjään ja kaikkien käytettäväksi silloin kun pahat päivät tulevat. Mutta mehän olemme tässä hirvittävässä markkinauskon huumassa kohotteneet sijoittajat siihen asemaan, ettei heitä voi mikään paha kohdata. Ei, vaikka laihojen vuosien jälkeen olisi tulossa ehkä kahta lihavammat vuodet…

Että tämmöisiä miettii äijän riippumaton (merkkiä Ticket to the Moon) ajatuspaja.

Malttakeehan, malttakeehan, niin osanno suatta, sanoi savolaisisäntä.



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s