Minä lopetin kesällä Helsingin Sanomien tilauksen, alkoi tympäistä. No, sitten jokusen viikon luin Turun Sanomia ilmaiskokeiluversiona, mutta kyllä on pakko myöntää, että aika maakuntalehdeltä TS vaikuttaa. Helsingin Sanomat on kyllä tästä Ilta-Sanomamaisesta agendastaan huolimatta sittenkin kunnolla toimitettu lehti, joka yhden käden pikkurillillä päihittää Alma Median tai mitä Bonnier-konserneja niitä sanomalehtien kustannusalalla sitten onkaan.

Tämän päivän lehdessä muinaisen kuuluisan runoilijan poika, joka on merkittävässä asemassa lehdessä, ihmettelee kolumnissaan, miksi kulttuuriväki niin kiltisti kärsi nahoissaan hallituksen koronarajoitukset. Ainoastaan Paula Vesala oli heristänyt kirvestä naispääministerin ja naissoteministerin suuntaan, kun oli USA:sta palannut ja tottunut sikäläiseen touhuun ja ajatteluun.

Tässä en nyt yhtään ota kantaa hallituksen kokoonpanoon tai muuhunkaan poliittiseen, vaan itse ilmiöön, koronavirukseen ja sen levittämään Covid-19 – tautiin ja sen vaikutuksiin ihmisiin ja elämiseen. Itsellänikin on ollut tukalaa, kun pari talvea mikrofoneille ja kameroille kantturoin siellä meidän kuplassa, tapaamatta oikeita ihmisiä töissäni muutoin kuin puhelimen välitykselle.

Valistunut arvaukseni arvoisan toimittajan ihmettelyyn on se, että kulttuuriväellä on järki päässä. Ymmärrys syistä ja seurauksista. Arvelen kulttuuriväen tajunneen, että jos konsertissa, teatterissa tai muussa yleisötapahtumassa ihmisiä sairastuu ja vähin kuoleekin, ei ole ihan helppoa sekään.

Mutta urheilu- ja kapakkaväestä ainakaan näkyvä ja isoääninen osa taasen ei ilmeisesti näe tai edes halua nähdä yhtään omaa nenäänsä pitemmälle, vaan ei pysty yksinkertaisesti ymmärtämään yksilönvapautensa rajoittamista. Jääköön sanomatta, mitä ajattelen moisesta ajattelutavasta…

Että täältä Äijäblogin kuplasta toivotan kulttuuriväelle vielä jaksamista. Uskoisin, että tämän savotan jälkipyykissä nimenomaan kulttuuriala selviää puhtaimmin paperein.

Sitten oli toinen juttu, joka kiinnosti. Se oli tämän hoitoalan ihmisten tympääntyminen työhönsä. Teettäjäpuolen edustajien kommentointi oli normaalia kriisiviestintäsoopaa, jonka läpi paistaa kvartaalitalousajattelun typeryys ja sopimattomuus hoitoalalle.

On kyllä ihan kauheaa ja barbaarista se, että kun hoitoalalle kouluttaudutaan jalossa ihmisen paraksi toimimismielessä, niin heti töihin mennessään törmää sitten rökälemäiseen ja tympeään johtamiseen, jonka seurauksena itse työ on kuin harmaassa toivottomuudessa lyijypainot jalassa taapertamista.

Kuvaavaa aikamme rökälemäisyydestä on se, että kun tuossa muutamana päivänä media kysyi kansanedustajilta, että miten suhtautuisivat siihen, että hoitotyön palkkoja nostettaisiin muita enemmän. Osa kannatti, osa pitäytyi sanomasta kantaansa. Mutta hoitajille palkkaa maksavinaan olevan tahon edustaja jämäkästi ilmoitti, että älkää nyt ihmeessä menkö lupaamaan lisää liksaa, kun sitä ei ole maksaa.

Asia on nyt vain niin, että vajaat 35 vuotta on vedetty nimenomaan hoitotyön suorittavalta portaalta koko ajan ”löysiä pois” vedoten kutsumukseen ja rahan puutteeseen. Entisen kehnohkon palkan tilalle on tullut vielä huonompi palkka ja sellainen johtamiskulttuuri, jolle ei voi antaa mitään arvosanaa, ala-arvoinenkin on liian hyvä arvosana.

Nyt jo kuulen, kuinka joku jo hioo kynsiään ja kysyy, että mistäs meinaat rahat ottaa siihen, että paremmaksi saataisiin. Ei siihen oikein muuta konstia ole kuin verotus, valitettavasti. Ja että niitä veroja maksaisivat kaikki, jotka jostain rahaa saavat. Nekin, jotka saavat sitä pääomatuloista. On tietysti urkaliasta tällaista Venezuelan tietä vaatia…. Ainakin, jos olisi poliitikko. Mutta täältä kansan syvistä riveistähän tällaista epäkypsää ja ymmärtämätönsä puhetta tulee muutenkin enemmän kuin mihinkään lehtiin tai edes iltalehtien kommenttiosihoihin mahtuu, joten suu naurunkureessa jatkan vielä näitä syvärivipohdintojani.

Enkä sitten tarkoita, että rikkaat pitäisi putipuhtaiksi ryöstää. Käsitän hyvin, että talouden rattaat pyörivät, jos investoidaan. Ja selvää on, että ihmiset antavat rahojaan lainaksi siinä toivossa, että saavat sille tuottoa. Ei siinä ole mitään väärää. Mutta siinä näen vinoutuman, jos joku vaikka autoja korjaamalla saa tuloa satatuhatta, toinen sijoittamalla rahojaan. Auton korjaaja maksaa aika paljon enemmän veroja kuin sijoittaja – se minusta on väärin, epätasa-arvoista ja kaikkea muuta kuin tasapuolista. Millä perusteella sijoittaminen on arvokkaampaa kuin ihan raaka työ?

No, tämä on nyt tällaista kyökkipohdintaa, ja varmasti on jokin tärkeä näkökohta jäänyt huomioimatta. Arvoisat talousnerot sallinevat ihmettelyni siitä, miksi emme uskalla tahtoa tasavertaista kohtelua kaikille tuloille, olla tällaisen kansanmiehen kateellista mieltä ylempiarvoisiaan kohtaan. Sillä onhan niin, että ne ehkä tuhat suomalaista, jotka pärjäävät ilman yhteiskunnan mitään apua koko elämänsä ajan, älähtävät tästä ajatuksesta, ja samoin heidän uskolliset saappaannuolijansa. Jos et usko, niin lue Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kohukirja ”Huipputuloiset”.


Mutta syksy mokoma se tulee. Illalla olimme sienestämässä, ja äkkiä alkoi kuulua kurkien huutoa. Pian aura noita upeita lintuja lensikin päämme päältä, ja niihin osuvat ilta-auringon säteet tekivät niistä entistäkin hienomman näköisiä. Sieniä vähin saimme, mutta kyllä tässä kaipaisi jo vähän sadetta. Elokuulla saatiin reilut sata milliä vettä, syyskuulla ei vissiin montakaan, ja se alkaa jo metsässä tuntua. Kovin kuivan oloisena kahahtavat varvut ja sammalet kulkijan anturan alla. Hirvikärpäset tunkivät välillä parransänkeen, joskaan tämä vuosi ei ihan pahin noiden ikävien eläjien osalta ole. Paljon suurempi riesa on ollut punkeista, joita kissoista ollaan oikein suurella hartaudella nypitty. Välillä jopa yli kymmenen yhtenä päivänä kahdesta kissasta.

Niin se on, että kesä on mennyt, ja tässä oikeastaan odottaa vain sitä, että tuossa parin kuukauden päästä tulisi semmoinen lumeton pakkasjakso, joka tuohon lähellä olevaan järveen tekisi sellaisen reilun kymmenen sentin jääkerroksen. Nimittäin marras- tammikuulla yksi harvoja elämän iloja on retkiluistella sileällä jäällä, joka Haanpään Pentin hahmon Päntän äijän mukaan on ainut siloinen asia elämässä. Lumen odottaminen tänne semmoisessa mielessä, että hiihtämään pääsisi, on kohtuuton odote, tässä kahdenkymmenen talven aikana on ollut vähemmän kuin joka neljäs talvi semmoinen, että suksia olisi tarvinnut.

Mutta onpa valmisteluja tehty. Keiteltiin mustaherukkahyytelöä, pihlajanmarjahyytelöä, maustekurkkua on kylmässä, samoin omenachutneyta, jonka erinomaisuutta liha- ja kanaruokien lisukkeena en kyllin saata kehua. Ja vielä omena-aroniahilloa, jonka voimakas maku aiheuttaa jo ennalta voimakasta mielihyvää.

Että vaikka Antero Rokan suuhun laitettua sanomusta mukailla kaikelviisii on maailma vinos, niin sentään on hyviä ja mukaviakin asioita.

Semminkin, kun plakkarissa on jo liput kahteen sinfoniakonserttiin ja yhteen oopperaesitykseen.

Jälkikirjoitus: Tutkielma parhaasta talousjärjestelmästä

Pitkäaikaisen, jo lapsuudesta tutun empiirisen kokemuksen perusteella riippumaton ajatuspajani (Merkkiä Ticket to the Moon, jota hiljan täydensin ihanalla untuvamakuupussilla) lausuu seuraavaa:
Helmikuulla kävin paikallisessa puutarhaliikkeessä. Ostin muutaman pussin siemeniä ja säkillisen kylvömultaa.
Kylvin runko- ja pensastomaatin siemenet ruukkuihin, muutaman viikon päästä niiden noustua taimelle koulin, laitoin aina yhteen ruukkuun yhden taimen. Niitä taimia tuli muistaakseni lähes kolmekymmentä. Itse tarvitsin kolme runkotomaatintainta ja kuusi pensastomaatin tainta. Ylijäämän annoin ystäville ja työkavereille, lopuksi ilmoitin kotipaikkakunnan Facebook- ryhmässä, että halulliset saavat hakea residenssimme edessä olevasta pahvilaatikosta. Ne kaikki olivat häipyneet. Tietooni on tullut, että muutamassakin perheessä on syöty paljon itse kasvatettua tomaattia.

Oliko se maaliskuun lopulla vaiko huhtikuun alussa, kun kylvin yhdeksän avomaankurkun siementä ruukkuihin, ja puolenkymmentä kesäkurpitsan siementä samoin. Ne kaikki itivät.
Istutin taimet tuonne takapihalle laittamiimme kasvatuslaatikoihin, ja vähin varjelimme keväisiltä halloilta. Samoihin aikoihin laitoin kahden neliömetrin läntille samasta puutarhaliikkeestä ostamaani Siikli- perunan siementä, kylvin leikkopavun ja herneen siemenet samoin kasvatuslaatikoihin. Kaikki itivät. Porkkanan kanssa oli heikompaa, mutta kyllä sieltäkin nyt jotain tulee. Niin, ja yhteen kasvatuslaatikkoon kylvin baby-pinaattia, yhteen silpoydinhernettä. Ja yhteen kasvatuslaatikkoon sipulia, toiseen punasipulia.

Heinäkuulta lähtien ei meillä ole ostettu kurkkua, tomaattia, pinaattia, leikkopapua eikä muutakaan kasvispuolta kaupoista. Viljelyalaa on varmaan vähän yli kymmenen neliömetriä, ja voi sitä kaikkinaisen hyvän runsautta, mitä niistä on saatu. Muutama kymppi meni puutarhamultasäkkeihin, pari kymppiä kanankakkalannoitteisiin ja sen semmoisiin.

Kastellahan ne on pitänyt melkein joka päivä tietysti, ja kyllä siinä varmaan vartti päivässä on mennyt noin keskimäärin.

Tämä kaikki siis asutustaajamassa sijaitsevan paritalon takapihalla, johon holjasti asiaan suhtautuvat naapurit eivät ole pahaa sanaa sanoneet.

Ja meillä on syöty perunaa, tomaattia, kurkkua, pinaattia, leikkopapua, sipulia, hernettä ja vieläpä paprikaakin ihan itse viljeltynä, torjunta-ainepitoisuus on pyöreä nolla, ja maku kohdallaan. Kurkkua on säilötty yli kymmenen tölkkiä, erilaisia hilloja ja muita herkkuja on jääkaapissa niin että hyllyt notkuvat. Yksi jääkaappi lisää piti ostaa kyllä, että saatiin sopimaan, ja arjen ruokatavaratkin mahtuvat. Pakastimessa on metsästä kerättyjä mustikoita helposti talven tarpeet, sitten vielä, kunhan suppilovahverot putkahtavat maan pintaan, niin niitä sinne.

Tämä on talousjärjestelmä, joka tuottaa kolmeksi, neljäksi kuukaudeksi ruokaa halvalla ja hyvin vähällä työllä. Kaikilla ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole, kaupunkilaisilla tämä kaikkinainen hyvä on rahan takana torilla tai marketissa. Ei mene tasan nallekarkit tässäkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s