Tuossa huhtikuulla tulee viriteltyä riippumaton remmit tuonne takapihalle. Toisen pään remmi hyvin kasvaneeseen tuijaan, toisen pään remmi seinän poikittaiskoolinkiin kiinnitettyyn riippumattokoukkuun, siinä on monet siniset ajatukset ajateltu vuoden 2020 kesästä lähtien.

Myöhemmin olen tullut tietämään, että riippumatossa voi myös yöpyä. Ensimmäinen kerta oli kesällä 2020, kun oltiin lämpimänä kesäyönä Selkämeren eräässä saaressa yötä riippumatoissa. Riitti, kun laittoi kuitumakuupussin päälleen, kylmä ei ollut koko yönä, ja hyvin nukutti, kun oikean asennon löysi.

Uuteen ulottuvuuteen päästiin, kun ilmeni, että riippumattoon voi hankkia myös sellaisia lisävarusteita, kuin hyttysverkko. Sen kun laittaa ympärille, niin alkukesästäkin pärjää riippumatossa yöpyessä. Se ei edes maksa paljoa.

Entä jos sataa? Ei hätää, saatavissa on tarppeja eli päällyskankaita, jolloin riippumaton päälle voi kehittää katoksen, joka pitää pisarat ulkopuolella.

Vielä mahtavampi ominaisuus on underquilt, eli alushuopa tai -peite. Parempi puolisko semmoisen hommasi heti keväällä, sellaisen untuvatäytteisen, joka pitää vilun alapuolelta poissa aina – 12 asteeseen saakka. Minäkin semmoisen tilasin, mutta jouduin odottamaan heinäkuulle saakka. Niinpä kevään pyöräretkellä huolimatta lämpimästä kuitupussista kävi vilu yöllä kapajamaan, kun riippumatoissa yövyimme ruotsinkielisen saariston eräässä saaressa.

Mutta kun olimme tuossa elokuulla melomassa Oulankajoella, ja yövyttiin ulkona, minulla oli tuo mainittu untuvatäytteinen underquilt, ja johan tarkenin.

Juuri eilen saapui viimeinen täydennys, untuvamakuupussi, joka pitää vilun poissa aina -4 asteeseen saakka, ja hengissä pysytään aina -28 asteeseen saakka.

Riippumattoleirin rakennus sujuu seuraavasti:
1. Etsitään kaksi vankkaa puuta noin 5 m etäisyydellä toisistaan.
2. Viritetään tarp- katoksen selkänaru puiden väliin.
3. Kiinnitetään tarp-kankaan lenkkejä varten neljä ”tapsia” selkänaruun erityisellä solmulla, joka on helppo oppia. Kiristettyinä solmut pitävät tapsit paikallaan, mutta niitä voi hiukan löysäten liikuttaa, ja sitten oikean kohdan jälkeen taasen kiristää. Näillä laitetaan tarp-kangas riippumaan, sitten pingotetaan kulmiin laitetuista kiinnikelenkeistä naruilla tarp ikään kuin 3×3 metrin kokoiseksi katokseksi. Vaikka sataisi, niin rinkan saa tuon katoksen alle, ja on hyvä jatkaa leirin rakennusta.

4. Kierretään valittujen puiden ympäri riippumaton kiinnitysremmit niin korkealle kuin itse yltää. Remmin puunpuoleisessa päässä on lenkki, jonka läpi voi vetää loppupätkän, johon on taasen ommeltu 10 cm välein lenkkejä, joihin riippumaton koukun voi ripustaa.

5. Ripustetaan riippumatto koukuistaan remmeihin siten, että remmit ovat noin 30 asteen kulmassa maahan nähden. Hyvä nyrkkisääntö on laittaa peukalo ja etusormi vaaksa-asentoon, ja etusormen ollessa pystyssä tulisi remmien noudattaa peukalon ja etusormen välistä linjaa. Kun riippumattoon istuu, niin tulisi olla helppoa nousta siitä ylös. Tuolloin riippumatto on sopivalla korkeudella, ja voittaa heittämällä teltan tarjoaman epätasaisen pohjan, josta vanhan ukon on hankalaa kömpiä ylös.

6. Ripustetaan underquilt eli alushuopa. Underquiltin (minulla merkkiä Bushmen Underquilt) mukana tulee venyvät kiinnitysnarut, jotka vedetään vaikka remmin lenkkien läpi, ja näin saadaan alushuopa riippumaan riippumaton alla. Kiristellään sellaiseen kireyteen, että riippumatossa maatessa underquiltin ja riippumaton välissä on pieni väli, näin underquilt heijastaa ruumiin lämmön takaisin alapuolelta.
7. Laitetaan makuupussi riippumattoon, ja kömmitään sen sisään. Itse usein kömmin makuupussin sisään riippumaton vieressä seistessäni, ja sitten köllähdän riippumaton sisälle. Hankin juuri untuvatäytteisen makuupussin, jonne voi hyvin mennä ihan kalsarisillaankin.

Nyt nousee varmaan monella kysymys. Miten riippumatossa voi nukkua? Siinähän ollaan ihan banaanina. Sitä voi lieventää. Kun laittaa pään riipparin toiseen reunaan ja jalat toiseen, niin asento on paljon parempi. Keväällä saaristoreissulla, kun hyvä asento löytyi, nukuttiin ihan kunnon yöunet, heräten hyvien unien jälkeen. Mutta kyllä se harjoitusta vaatii, pakko sanoa.

Yleisesti ottaen riippumatossa yöpyy huomattavasti mukavammin kuin teltassa. Leirin rakentamisessa henkeä kohden menee puolisen tuntia, purkaessa saman verran. Kun on yöpymässä riippumatossa, niin parasta on se, että hikoilu on loppunut ennen riippumattoon kömpimistä, ja nesteytys on ollut vesiperustaista. Ennen riippumattoon menoa on käyty hoitamassa pissaamiset ja vastaavat, jotta yön voi viettää ilman vessahätää. Jos semmoinen kuitenkin tulee, kannattaa varata tarpin alle alusta (esim. makuupussin pakkauspussi), jonka päälle voi itsensä ylös noustessa laskea. Samoin hyvä taskulamppu on hyvä olla, jotta näkee jotain.

Ehdottomasti suosittelen untuvatäytteisiä underquilteja ja makuupusseja, sillä ne ovat kevyitä kantaa ja vielä lämpimiäkin. Kuitupussien ja underquiltien käyttäjien tulee olla vahvoja ja kestäviä, sillä kannettavaa on useita kiloja enemmän.

Mutta asia on myös niin, kuten Pentti Haanpää jo kauan sitten kirjoitti: Erällinen ilta ei ole ikävä. Missäpä olisi niin raikas ilma tai kirkas taivas, kuin tähtikirkkaana syysyönä luonnossa. Jos on vielä kunnon majoitteet mukana, niin kyllä siinä aina yhden yön on. Ja saa elämyksiä, joita ei kotisängyssä ikinä.

Näin kremppainen kuusikymppinenkin.

2 kommenttia artikkeliin ”Riippumaton ajatuspaja ja majoitus riippumaton kera

  1. Ulkomajoituksesta tulee mieleen vanha juttu, jonka voisin kirjoittaa, jos halutaan lukea. No, kirjoitan joka tapauksessa: Yksinäinen Ratsastaja ja etnistä perusalkuperäisväestöä edustava hänelle eräänlaisessa alaissuhteessa toimiva Tonto-niminen henkilö yöpyivät kesäyönä preerialla. YR heräsi yöllä ja katseli yllään kaareutuvaa tähtitaivasta. Myös Tonto heräsi, jolloin YR ryhtyi filosofoimaan kysyen, mitä toinen ajattelee nähdessään kirkkaat tähdet sysimustassa ympäristössään. – Ajatteletko, kuinka monta niitä on, kuinka kaukane ovat vai mietitkö kuka ne kaikki on luonut? – Mietin, kuka on pöllinyt meidän teltan.

    Tykkää

  2. Heh, Kari…. Tonto Assistento onkin pragmaattinen henkilö… Minä se totesin itselläni olevan jo sen verran vanhuuvven könttyriä, etten pienessä kummassa telttaan mene. Kun sieltä maan pinnasta ylös kömpiminen on sen näköistä touhua, että sille nauraa jo naurismaan aidatkin.
    Niinpä käytän riippumattoa, joka on ehkä vähän haasteellinen muuten, mutta sieltä pääsee ylös tiputtamalla itsensä jaloilleen juur ninko kat…

    Tykkää

Jätä kommentti Äijä Peruuta vastaus