On lahjomattomasti esissä se aika, kun kurjet oikeasti lähtevät. Ne eivät treenaa, vaan oikeasti lähtevät. Lentävät pois, missä asiassa tekevät hyvin ja oikin, täällä ei pian enää ole niille(kään) mitään.
Haikeana olen taivaalle katsellut. Siinä ne menevät, jättävät tämän meidän siivettömien osaksi tulevan pimeän, jota itse nimitän kirotuksi pimeydeksi, lähinnä Turun Linnateatterin kauan sitten esittämän näytelmän muutaman vuorosanan perusteella.

Eilisiltana nostin perunat ja porkkanat, mikä ei suorituksena mikään ihmeellinen ole, kunhan ulkona kävi hetken olemassa. Ne pari neliömetriä kumpaakin oli äkkiä otettu ylös ja tuotu residenssin lämpöön välttämään viime yön pakkaset.

Loka- marraskuussa ei paljoa vikaa ole. Tuolloinhan on pimeää suurin osa vuorokaudesta, mitä pidemmälle loka- marraskuuhun mennään, sitä enemmän vallitsee pimeys.

Mutta täällä meidän seuduilla se jää päälle. Ei tule marraskuun lopulla tai joulukuun alussa talvea, kuten ihmisten ilmoilla tuppaa käymään. Ei. Päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen vallitseva olosuhde on vaakasuorassa tuleva vesi-tai räntäsade, raskaan pilvikerroksen peittämä taivas ja yli puolet vuorokaudesta vallitseva pimeys. Ei tule sitä asiaintilaa, että aurinko edes vähin näyttäytyisi, vaan aina tuulee, sataa vaakasuoraan, ja kitulias hämärä vaihtuu pimeydeksi jo iltapäivän tunteina. Sormusten Herran Mordor on kevyttä kamaa tähän meidän tulevaan verrattuna.

Pentti Haanpään Syksyä ja ikävää Napasalon kirkolla on loistavan valoisaa tekstiä siihen verrattuna, mikä on meidän seutujen arkitodellisuus kevätpäivän tasaukseen asti – puhun kahden vuosikymmenen kokemuksella-.

Näiden aikojen ainut hyvä asia on se, että jos erehtyy jossain vaiheessa viikon tai parikin pakkasta pitämään, saattaa päästä tuohon lähijärven jäälle retkiluistelemaan. Samoin se, että kissoja vaivanneet kiinni tarttuneet punkit vähenevät niin, että marras-maaliskuussa niitä ei juurikaan ole. Täällä ei noina aikoina tavallisesti ole muutakaan elämää, paitsi se kirottu pimeys.

Että tätä tässä taas odotellaan tai siihen koitetaan valmistautua. Itsemurhariski ei saa kovin suuri näillä main olla, sillä kaikki ilo ja valo on menossa näinä aikoina ainakin neljäksi kuukaudeksi tyyten pois, ja me realistit tiedämme marrakuun alkavan noin 40 päivän kuluttua, ja kestävän todella pitkään.

Se on kevätpäivän tasaus, joka asiaan aikanaan helpotuksen tuo, niille joille vielä tuo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s