En olisi kuunaan lapsena Afrikan tähteä pelatessani osannut arvata, että olen rasisti! Minusta se oli ja on hauskaa ajanvietettä, jossa etsittiin jalokiviä, ja kun sen kalleimman kiven löysi, niin se piti saada turvaan jompaan kumpaan pohjoisen kaupunkiin.

Monta hauskaa hetkeä veljen, enon, serkkujen ja kavereiden kanssa siinä vietettiin, ja nyt on niskassa sitten oikein yliopistotason tuomio siitä, että rasismia se oli. Kuinka mahdan tästäkään selvitä? Kun nyt, kun elämästäni on hyvin suuri osa jo mennyt, olenkin rasisti. Se Afrikan tähti ollee niin mustasti kuin valkoisestikin rasistinen, sillä mustan lähes orjatyövoiman kaivaman ihanan timantin ryöstää viisi valkoista rosvoa,

Orjakauppias John Newton kirjoitti tajuttuaan eläneensä väärin laulun Amazing Grace, jota hänen harjoittamansa vääryyden kohteiden jälkeläiset hyvin vaikuttavasti laulavat. Kuunnelkaapa vaikka Aretha Franklinin versio.

Minulla ei ole John Newtonin runoilijanlahjoja, enempi taidan körttivirrelle ruveta ruikuttamaan ja piehtaroimaan kaikkinaisessa kurjuudessani, kun en vieläkään tajua, mitä vikaa Afrikan tähdessä on.

Monopoli taas puolestaan lienee kapitalismin alkeisoppitunti, mutta kyllä me sitäkin pelattiin. Siinä kului joskus tänäisen kaltainen ikävä syysilta kokonaan rattoisasti. Mutta kai siitäkin voisi nillittää. Opetetaan lapset ahneuteen ja omistamisen keskittämiseen. Kyllä on kauheata.

Oli niitä nillittäjiä silloin 1970- luvullakin. Silloin kohistiin siitä, että Aku Ankka on neuvostovastainen, kun roistoilla (Karhukopla) oli punaiset paidat ja he tanssivat onnistuessaan ripaskaa. Mutta siihen aikaan osattiin sanoa myöskin: ”höpö höpö”.

Olen tässä aavistelemassa, että vanha kunnon taistolaisuus on palannut ihan kunnolla. Ei toki kommunistisena, vaan nykyisenä metoo- ja rasismimielensäpahoituksena. Oleellisessa mielessä kuitenkin kysymys on samasta asiasta, pienen piirin älämölöämisestä oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja näin tämä sakki saa kokoaan suuremman merkityksen. Sillä kukapa ei olisi sitä mieltä, että taistolaisuus oli melko huvittava ilmiö näin lähihistoriallisessakin katsannossa, samoin kuin vaikkapa IKL:läisyys tai lapualaisuus. Oli niissä semmoinen vivahde-ero, että taistolaiset kurmoottivat vain sanoilla, mutta lapualaiset ja IKL.n porukka taisivat ihan konkreettisesti käsiksi käydä. mutta onhan se henkinen väkivalta väkivaltaa siinä missä ruumiillinenkin, kaiketi.

Mutta sen minä sanon kyllä, että jos meidän keittiön pöydälle Afrikan tähti joku kerta levitetään, niin kyllä hyvin mielin sitä pelaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s