( Tupa Varsinais-Suomessa. Isäntä istuu keinustuolissa, lukee sanomalehteä. Porstuasta kuuluu kopinaa, isäntä pistää lehden pois. Vilkaisee, ja kyllä vaimo näkyy hääräävän tuvassa hänkin, joten vieras sieltä tulee)

Erkki: Kukast siält ny mahtaa ol tulos… mää mittä huaman….
(ovelle koputetaan) tul sisäl vaa mialumi siit ovest kon saupiipust.
(Jaakko naapurista tulee, kädessään muovipussi, jossa on siikoja)
Jaakko: Hyvä päev.
Hanna: Jumal antakko. Ja käyhän peremmäl ja istu johonkis. Toi isänt näkky vallanneen valettelijam paika.
Jaakko: Kiitoksi. Täsä oliski emännäl hiukka sopa aineksi.
Erkki: Sää oles saan siioi näköjäs.
Hanna: Sussiunakko mitem pal ja suuri!
Jaakko: (istuutuu tuvan penkille) Kelpaisis kaiken helsinkiläisilleki, on o vastuulisest pyyretty kotimaist kalaa…
Erkki: Mää juur sanomast tavaili samaa. Eivä enä tarjoile mittä lihapualt kaupunki tilaisuuksis, ja mää hunteerasi, et ei siin kaiken sit mittä.
Jaakko: Kyl see munst o hiuka merkilist. Maareurun Tulevaisuures oli siit pitkä juttu.
Erkki: Nin kaiken, nin kaiken. Kyl määki sitä lui, mut mää ajattele hiukan toisel tappa.
Jaakko: Kui?
Erkki: No saahan sitä kotimaisist kasviksist tai kalast vaiks kui hyvä ruakka. Kyl siin Helssinki viherkäise ja muukki syävä vaikka noit siioi, peruni ja porkkanoi. Ja kylhä närpiöläisse tuattava kurkui, tomaatei ja salaatei koko vuare… Sitä mää en os sanno, kui viherkäistä see mahta ol, mut olem mää miälesän hunteerannu viälki viherkäisempi vaihtoehroi….
Hanna: Kyl o taas meirä äi vauhris. Kai sää Jaakko kaffet juat, mää laita juurpia.
Jaakko: Kyl kiitos miälelän. Nym mua Erk kiinnostaa kyl kovi mitä viherkäisemppä sul o miäles. (virnistää, sillä tuntee kyllä isäntä-Erkin sananlahjat…)

Erkki: No sitä mää täsä olen hunteerannu, että niim me tääl kun teeki siäl kotonanne viljelet kesäsi kurkui, tomaatei, paui, hernei perunitte, sipulan ja porkkanoitte lisäks. Paui voi pakastaa hyvi, meilki o mont kilo niit pakastees. Kurkui ja tomaatei eik salateikaa enä tualt ulkko saa, mut em mää mittä närpiöläissikä laittas, jost oikke viherkäissi olla. Kuipal nee polttava öljyt tai sähköt niis huaneisas, varmasten tulee hiilirioksiripäästöi niist. Mut sitä mää hunteerasi, et paistetu naurii, punajuure, porkkana, palsternaka ja peruna ova varmasten koko aja saatavis kotimaissi. Et niit vaa ja sit siioi tai ahveni tai hauei tai kuhi. Ja kyl olis hiano, kon olis helsinki herrotte juhlis vaik ohrapuurot tai kauravellinki tarjol… Siin olisiva hiano ja täysin kotimaisse raakaine kaikis suuavauksis, ja niit kaikki sais iha luomunaki. Sit vaa mustiksoppa puuro kans, ja kräämihi vois laitta varelmi ja mansikoi.

Jaakko: Sää sen sanosi!

Hanna: Kai maar toi Erk laitta ehrotukses sil Vartiaisel….
Erkki: Kai maar mää voissi laittaki. Mää hunteeraa et kepulaisse ja MTKlaisse ova iha vääril jälil kon ne alkoiva moittima helssinkiläissi. Olisiva ottan sem mahrollisuuten. Mum miälest niitte miälespahotus ol juur samankaltane kon aikanas Aku-Kimmo Ripat haukkus Päätalon kirjoi siit, ete niis kuvat järjestäytyneitte metsätyäläiste elämät. Mink sää sil tee, jos joku o viherkäine, kepulaine, kommunisti tai persu. Nee ova semsi, antaa heirä olla iha vappasten. Ei meil ol ollu semse asia kiellettyi kon kommunistit kolkytluvul ja sit sotie jälkke Suajeluskunt ja IKL, ja tais ne Siitointki aikanas silmäl pittä. Mut semse tavallise aatte ova ollu pitkään sallitui.

Hanna: Lopetas ny se akiteeraamine sääki ja aleta juama kaffet.

Jaakko: Kiitoksi. Mut kyl mun Erk tartte sanno, ettes sä lainka mittä tyhmi puhunu. Kyl sun tarttisis alkka vanhollas politikoks.
Erkki: See o sil taval, ete siäl munkaltane mittä pärjäisis. Nee kattosiva, et mikä merkiline puumer siält ny tuli. Mää hunteeraa et nämä kaikelaisse miälespahottamise ova sitä retoriikkat, mist nee puhuva. Ei nee kaiken toisaalt oikkiasten nii huanois väleis ol, kon lehrei lukemal näyttä.

Hanna: Kyl nee nimpal kamalasten toissias haukkuva.

Jaakko: See on kyl huamat. Määki lopeti sen tvitteri tai mikä merkiline see on. Mää jaksan sitä, kon kaik tuntusiva oleva riirois koko aja.

Hanna: Mutta otetas ny kaffet. Mää aamul paistin sämpyliki juurel kohotettun. Maistappa Jaakko

Jaakko (ottaa sämpylän, halkaisee, levittää voita päälle, maistaa) Mut kyl onki nimpal herkulist!
Hanna: Mää laitan sul pussillise niit mukka, nii saatte tänäpe Riitan kans syär vaiks päiväkaffel.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s