Ken on Volter Kilven teoksia lukenut, tuntee termin ”alventti”. Ilmeisesti 1800- luvun Kustavissa alventti oli vuoden suuria juhlia, vähintään yhtä suuri kuin ”Kirkolle”- teoksessa kuvattu juhannuskirkkoon meno.

Tänään tämä kanttori oli ensin aamulla kotisoittopelin ääressä harjoittelemassa esityskuntoon ylihuomenna sunnuntaina esitettäväksi aikomiani musiikkiteoksia. Pari omaa improvisaatiota kohtalaisen modernilla tyylillä sekä Johann Sebastian Bachin ihanaa Leipzig-koraalia Von Gott will ich nich lassen. Ja tietty virret ja muutkin, mutta ne on enempi semmoista rutiinihommaa. Puolilta päivin menin yhteen seurakunnan kerhoon laulattamaan – vähän kasettinauhurin korvikkeena oloa on se, mutta sentään jokusen sanan pääsin vaihtamaan ihanien seurakuntalaisten kanssa. Ja että sain laulattaa aika monta hienoa adventtivirttä. Diakonissa kysyi tullessani, että onko joululauluvihkoja, vai lauletaanko alventtivirsiä. Minähän tietenkin niitä alventtivirsiä halusin, ja taisipa kävijätkin niistä pitää.

Sitten oli vuorossa viimeinen palvelus. Tässä kotikylällä on kutsu käynyt viime aikoina. Noin prosentti kylän väestä on siirtynyt tuonilmaisiin ihan muutaman viikon aikana, eikä voi muuta sanoa kuin Kurt Vonnegut, että niin se käy.

Pappi jätti minut tuohon kylän keskustaan, kun tultiin poismenneen kotoa muistotilaisuudesta. Sittenpä olikin vuorossa päivän kohokohta, eli retkiluistelu. On pitänyt toista viikkoa pakkasta, välillä toistakymmentäkin astetta, ja tänään kymmenen. Lunta ei ole satanut, joten lähistöllä olevan pienen järven jää on paksunut oikein kunnolla, ollen nyt heikoimmastakin kohdasta yli kymmensenttistä. Siinä sitten otsalamppujen kanssa touhuttiin, ja minä laitoin retkiluistimet hiihtomonoihin, käsiin sauvat. Rouva laittoi kaunoluistimensa jalkaansa, ja kierrettiin järvi kahteen kertaan. Semmoiset 6-7 kilometriä siinä luisteltiin iltapimeässä otsalamppujen valaistessa. Ainut pelättävä asia oli se, että jos sattuu huonoissa valaistusolosuhteissa luistelemaan vaikka veden pinnan yläpuolella olevaan kiveen, vaan eipä tullut.

Niinpä palailtiin ehjänä kotiin. Huomenna en mene töihin lainkaan, on erään henkilökohtaisen seikan vuoksi vapaata. Sunnuntaina menen kovastikin, ja maanantaina vieläkin kovemmin. Joten pitänee nauttia sitten siitä huomisesta. Luvassa on koronapassin turvin teatteriesitys ”Hobitti” maamme entisen pääkaupungin teatterissa.

Tulkoon sanotuksi. Kannatan semmoista kekkoslaista, ihmisiä varjelevaa touhua. Että ihan reilusti vaaditaan koronarokotus, jos johonkin osallistuu. Juuri oliko se nyt eilen oli jommassa kummasssa iltakakassa juttu näyttelijästä, joka oli joutunut olemaan kolme päivää sairaalassa, vaikka oli kahdesti rokotettu. Mitenkähän olisi käynyt, jos ei olisi ollut rokotettu lainkaan?

Että tässä kohdalla mennään tällä lailla, kuten isoisäni tapasi sanoa….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s