Martti Hela (1890-1965) sävelsi tämän nimisen joululaulun joskus viime vuosisadalla. Tämä Martti Hela oli Jyväskylän kaupunkiseurakunnan kanttori-urkurina ja sittemmin Kajaanin opettajaseminaarin rehtorinako.

Minun jouluni oli sellainen kahden päivän rankka rypistys. Viikon ennen joulua olin lomarahavapailla, toki istuksin kotisoittimen ääressä puolison vielä ahertaessa etätöissään. Aattona ja joulupäivänä hoidin kumpanakin kahdet kirkonmenot, toiset tuossa lähikirkossa, toiset nykyisessä virkakirkossani, jossa on pappina se ihana perheenäitipappi, jota en kyllin saata ylistää. Tuossa kotikirkossa pitkäaikainen työkaverini, herätyskristillinen pastori.

Korona mokoma se laittoi nämä hartaudet ja jumalanpalvelukset vähän uusiksi. Alun perin oli tuossa lähikirkossa tarkoitus pitää jouluaaton hartaus Kauneimmat joululaulut- hartautena, mutta kaksi päivää ennenpä koko Kauneimmat joululaulut kiellettiin, koskapa se on konserttitilanne.

Oli töissä yleisömäärän suhteen kaikkien aikojen hiljaisin joulu. Omikronin säikäyttämät ihmiset eivät tulleet, vai olisiko ollut se, että kukaan ei halunnut olla se 121:s tai 151:en, joka käännytetään pois.

Tänne tuli sen sijaan talvi viimeistään joulupäivänä. Kun tulin töiden jälkeen kotiin, lähdettiin vaimon kanssa hakemaan anoppia meille joulunviettoon, ja tottavie en ole Varsinais-Suomessa kummempaa lumipyryä nähnyt kuin Pyhänä Joulun Päivänä tänä vuonna. Mietoisissa on ne suuret peltoaukeat, ja siinä me ajettiin hirmuisessa lumipyryssä 40 km/h. Matka entiseen pääkaupunkiin siihen Domin lähistölle kesti normaalin tunnin ja vartin sijaan kaksi tuntia.

Paluumatka ajettiinkin rötväkästi 8- tietä, ja Laitilaan asti tultiin semmoisessa ihan normaalissa talvikelissä, jota tällainen keskisuomalainen ei pidä kovinkaan erikoisena. Vaan sitten taivas tummui, ja suuria hiutaleita tuli kuin turkin hihasta! Jälleen madeltiin tänne kotiin hyvin rauhallista vauhtia, mutta niinpä vain kehiydyimme puoliso, anoppi ja minä jouluaterialle vahingoittumattomina ja autokin ihan ehjänä. Toki muutama saksalaisvalmisteinen premium-auto tai paremminkin niiden kuljettajat tekivät näyttäviä ohituksia matkalla, mutta ehkä hekin pääsivät perille ehjinä.

Paljon huonommin kävi sitten seuraavana yönä, kun tuossa lahden takana oli pari kaveria lähtenyt öiselle moottorikelkka-ajelulle. Sitä en tiedä, mihin olivat menossa tai ketä olivat, mutta joka tapauksessa toinen matkaajista pääsi perille lopulliseen sijoituspaikkaansa työllistettyään ensin pelastuslaitoksen monta yksikköä.

Parasta kuluneessa joulussa ovat olleet tietysti omat läheiset, joista puoliso kera äitinsä olivat ihan tässä meillä ja muut somen päässä. Ja eilen ja tänään ollaan päästy hiihtämään ihan ajetulla ladulla tuossa kotikylän pururadalla. Lunta ei meillä paljoa ole, olisiko parisenkymmentä senttiä. Mutta silti paikallisen urheiluseuran seitsemänkymppinen puuhamies ajoi moottorikelkalla jo joulupäivänä ladun pohjan, eilen tapaninpäivänä ladun ja tänään vielä toisen kerran ladun. Että oli hienoa hiihtää kuusi kierrosta eli noin 10 kilometriä ihan oikealla ladulla!

Minä olen siinä mielessä ristiriitainen mies, että ihan aidosti vihaan kaikkea urheilua. Mutta hiihtämistä omaan tahtiin ja omalla vauhdilla mitä jyrkimmin rakastan.

Illan puolella tänään olen katsonut sitä Jari Tervon juontamaa suomettumisohjelmaa. Sanon edelleen ja painokkaasti, että kuuluin niihin, joka ei Näin naapurissa tai Naapurineljännes – ohjelmia kuunnellut, enkä Lenin -tapahtumiin osallistunut. Mutta siltikään en osaa pitää lapsuuteni Suomea, siis 1960- 1970- luvun isänmaata, pahana. Kyllä silloin elää kelpasi. Meillä kotona ei osallistuttu vappumarsseihin tai SNL- seuran tilaisuuksiin, enkä tiedä, että järjestettiinkö niitä edes. Enemmän naureskeltiin iskulauseille, vaikka ehdottomasti työläiskodista olenkin.

Jonkinlainen trauma on ilmeisesti Kekkosesta joillekin jäänyt, koskapa viimeisten 30 vuoden aikana on tuota valtionpäämiestä arvosteltu, demonisoitu ja hänen toimestaan älämölötty niin paljon, että oikein ihmettelen tätä uutta sarjaa.

Siinä Kekkosen aikaa on kuvattu häpeällisenä historian vaiheena. Olivatko kunniakkaampia sitten vaikka kansalaissota ja sen seuraukset, Lapualaiset, IKL, liittoutuminen Hitlerin Saksan kanssa 1941-1944? Tai myöhemmät vaiheet?

Vai onko kaiken aikaa ollut kyseessä vain selviytyminen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s