Roomalaisen kalenterin mukaan ylihuomenna on tammikuun idus, mutta mitäpä siitä. Tässä ollaan ensinnäkin koreasti käyty hakemassa kolmas piikki käsivarteen, mikä asia sujui kaikin puolin hyvin. Noo, jonoa oli Ämpärporin rokottamossa, ja minuuttiaikataulu hieman venyi, neljä minuuttia jälkeeni rokotusajan saanut parempi puolisko sai itse asiassa annoksensa viitisen minuuttia ennen minua. Siinä kopissa, jossa minä annokseni sain, oli paikalla kolme henkilöä, jotka kävivät jonkinlaista neuvonpitoa. Olin vähän äreällä päällä, ja meinasin jo älähtää, että mikä käräjöinti siellä nyt alako, survokaa vaan niitä piikkilöitä meijän olokavarteen. Mutta lopulta minut kutsuttiin, ja Cormiraty- annos solahti käsivarteen niin että heilahti, ja äreyteni oli tipotiessänsä.

Olemme toistaiseksi vielä välttyneet tältä taudilta, johon näinä päivinä kymmenisen tuhatta ihmistä maassamme päivittäin sairastuu. Mitäs, kun möllötämme enimmältään kotona, rouva tekee etätöitään, ja minä valmistaudun kotisoittopelin ääressä niihin tuleviin tehtäviin, mitä vielä jäljellä on. Välillä vastailen puhelimeen. Huomenna on kova kokouspäivä, ja se tapahtuu tietokoneitse. Passaa minulle hyvin, sitä voi istuskella pieruverkkareissa tässä koneella ja olla ajamatta vanhalla turbodieselillä viisiäkymmeniä kilometrejä.

Ja mikä parasta, muuan asiakastaan kaipaileva suoratoistopalvelu tarjosi ilmaisen kuukauden, ja niinpä olen päässyt harjoittamaan yhtä salaisista paheistani. Olen nimittäin tietynläisen iskelmämusiikin ystävä. Tykkään ihan pohjattomasti siitä iskelmämusiikista, jota Amerikan mustat suolsivat 1960-luvulla valtavat määrät. Niinpä kuulokkeissani lauleskelevat Tammi Terrell, Marvin Gaye, Martha & the Vandellas, Supremes, Temptations, Sam Cooke, Sam & Dave, Kim Weston lähinnä lemmestä, mutta ah, niin ylen sielukkaasti. Ja tuo Tamla-Motownin 60- luvun rytmikkyys ja draivi ovat sellaiset, että tämmöinen evankelis-luterilainen peruskanttori huomaa jalkansa vipattavan melko syntisesti.

Antaa tuo lähinnä autoteollisuudessa työskenneille mustille aikanaan suunnattu iskelmämusiikki ihan hirveästi potkua vaikka hiihtolenkille. Kyllä minä Ylen Muistojen bulevardistakin tykkään, ihastelen menneiden aikojen viihdemusiikkia siitä, että ne soitetaan ihan oikeilla soittimilla, ja joku on nähnyt sen vaivan, että on kirjoittanut nuo komeat sovitukset jousineen, puhaltimineen ja tiesmine soittimineen. On ero Järviradioiskelmään, siihen työasemakiippareilla toteutettuun, kuin yöllä ja päivällä.
Andy Mc Coy, eli suomalaisittain Hulukon Antti, puheli jossain haastattelussa, että häneltä oli kysytty, soittaako hän todella kaiken, mitä levyllä kuuluu. Totta ihmeessä hän soittaa, totesi taiteilija ja jatkoi: ”Nykyajan musa kuulostaa kaikki ihan samalta, kun ne tekee sen niillä koneilla”, tai jotain sinne päin.

Ja niin se on, että niin kauan kuin jokainen sävel, kopsaus, sihahdus tai suhina tapahtuu jonkun elävän ihmisen esiin loihtamana, mussiikki on elävätä. Mutta sitten, kun joku painaa vain koskettimistolta kolmisoinnun, ja rummut takovat konemaisen täsmällistä biittiä, ja kone kaivelee jonkun vanhan hitin taustat ilmoille soittajan sormien jöröttäessä paikallaan, se on minusta huijausta. Ja tämmöistä huijausta on kuulkaa tehty jo kolmetkymmenet vuodet tuolla kevyen musan puolella melkoisen paljon.

Onneksi taidemusiikin puolella vielä sentään musiikin esittämiseen tarvitaan kaikki ne soittimet, jotka säveltäjä on partituuriin merkinnyt, ja elävät ihmiset tulkitsemaan teoksen. Minulla on esim. Schubertin Winterreisestä liki kymmenen levytystä, ja ne kaikki kuulostavat erilaiselta. Jopa Dietrich Fischer-Dieskaun kolme eri levytystä, jotka hän on tehnyt Gerald Mooren, Alfred Brendelin ja Murray Perahian kanssa. Kas, kun jokainen elävä muusikko tuo oman persoonansa prosessiin, ja se on niin tavattoman kiehtovaa.
***

Vaan meilläpä on täällä Ämpärporin liepeillä ihan oikea talvi! Joka ikinen päivä on päässyt suksille, hiihtämään kymmenet, viidettoista kilometrit. Yleensä olen näihin aikoihin vuodesta puhissut ja ähissyt kirotusta pimeydestä, vaan öylyssäpäivänä illallakin, kun hiihtämästä tuosta pururadalta tultiin, puolikuu paistoi pakkastaivaalta, ja kun kotiovelta silmänsä yläoikealle loi, saattoi havaita Orionin sen osan, mitä Väinämöisen viikatteeksikin sanotaan. Sehän muun muassa se on täällä maalla asumisen etu, että sitä näkee tähtitaivaankin, sen kun ulos menee. Ei ole valosaastetta niin paljoa, että se jäisi näkemättä. Tämä on ihan oma mielipide, en yhtään laita vastaan, jos joku enempi tykkää kaupunkiloissa asua.

Semmoinen suunnitelma kansalaispassivistilla muuten on, että kun tulee se aluevaalien päivä, niin kiltisti astelen uurnille, ja laitan jonkun luvun lappuun, ja leimautan, ja tipautan siihen laatikkoon, jonka päällä olevan rakosen päältä joku tuttu ottaa pahvin pois siksi aikaa, kun saan se lappuni sinne laitettua. Se on näet ainut konsti, jolla kansalaispassivisti ylipäätänsä saattaa mihinkään vaikuttaa, ellei sitten ala korviaan pumpulipuikolla kaivella ja levitä sitä töhkää kodin pinnoille. Mutta tuota jälkimmäistä ei viitsi tehdä, on niin sottaista. Pumpulipuikkoja kyllä on jäljellä niiltä ajoilta, kun niitä vielä sai valmistaa ja myydä ja ostaakin. Ehdokaskin on jo katsottu, tuttu ihminen.

Tässä on valmistautuminen siihen, että viisi vuotta sitten tehdyn ison lääketieteellisen operaation viimeinen jälkitarkastus on tulossa maaliskuulla. Asiaan havahtuminen aiheutti ryhtiliikkeen, kas kun se mahalaukku toen perään tuppaa leikkauksenkin jälkeen venähtämään, eikä siinä vielä mitään, mutta kun sitä laardiakin on alkanut kertyä. Ei toki ihan entisiin mittoihin saakka, mutta sen verran, että piti tehdä se, mitä ymmärtämättömät ihmiset kehottavat masentunutta tekemään, elikkä ottaa itseänsä niskasta kiinni. Muistan hyvin, kun puolisen vuosikymmentä sitten olin siellä sairaalassa kipulääketokkurassa ja jututin leikkauksen läpikäynyttä hoitajaa. Tämä sanoi, että joskus joutuu ottamaan itseään niskasta kiinni, ja tämä tapahtuu tietysti vaa’alla käynnin jälkeen. Niinhän ne sanoo, että kertaus on opintojen äiti, ja muinainen kirkkomusiikkilinjan yliopettaja jatkoi tuota lausetta, että joskus jopa anoppi. Niinpä muistelen sen kauniin, tummahiuksisen ravitsemusterapeutin ohjeita tässä lämmöllä, ja jo parisen viikkoa olen seuraillut puntarin hitaasti, mutta varmasti pienenevää lukemaa.

Apostoli Paavali se valitteli piikistä lihassaan, joka häntä kuritti. Hänen vaivansa tai ominaisuutensa laatua en ole tullut tietämään, mutta omani tiedän. Se on taipumus nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta. Siihen kun yhdistetään se, että kun vaikka edes vilkaisen hyvään pitopöytään, niin ensimmäiset kolme kiloa ilmestyvät vyötärölle jo ennen pitokaroteille (sana opittu V. Kilveltä) ehtimistä, niin on siinä jokusen kerran tässä viiden vuoden aikana jo joutunut tekemään sen, mitä masentuneen ymmärtämättömät läheiset kehottavat masentunutta tekemään.

Että ei tässä sen ihmeempiä. Odottelen kuriirin tuomaa pakettia, sitten illemmalla jos taas suksille lähtisi. Kymmenet, viidettoista kilometrit jos suihkisi.

Ai niin, äsken avasin piruuttani Twitterin. Siellä arvosteltiin viranomaisten ja hallituksen tapaa asettaa rajoittuksia. En malttanut olla möläyttämättä, että onneksi on edes yksi, joka tietää, kuinka asia pitää hoitaa. Että jospa kärsivällisesti opastaisitte hallitsijoita ja viranomaisia, kenties jonakin päivänä he ottavat opikseen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Tammikuun idusta lähestyttäessä

  1. Kolmas piikki iskettiin meidänkin perhekuntamme kumpaankin jäseneen. Öylössäpäivänä kävi kunnallisen perhehoidon rokottaja ihan kotona, kuten varhempienkin annosten kanssa. Ei niin hankalaa kuin puolison vienti pyörätuolissa jonottamaan rokotuspaikalle. Omaishoitajan kolmiöinen intervallivapaa peruuntui hoitopaikan altistumistapausten takia, mutta eipä tässä hätiä pakkasen hellittämistä odotellessa, ylihuomenna pitäisiolla jo lähes kesäkeli.

    Mitä taas musiikkiin tulee, mielestäni oikeaa musiikkia tehdään oikeilla soittimilla. Varkautelaissyntyinen kapellimestari (mm. Poliisisoittokunta), säveltäjä ja pasunisti Petri Juutilainen on kiteyttänyt toiveen epäaitojen soitinten heittämisestä kohti vesilintuja: – Syntetisaattorit Laatokkaan!

    Liked by 2 people

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s