Eli huonon kanttorin eikä kovin häävin ihmisenkään tunnustukset

Laskeskelin tuossa, että hoosiannoja on pakollisia jäljellä itse asiassa neljä! Adventtina 2026 voisin olla jo eläkkeellä. Toisaalta Orpo on voittamassa vaalit, ja niiden mielipuuhaa on eläkeiän nostaminen, joten eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Pääsiäisiä olisi vielä neljä. Tosin tuo naapurimaa, joka halajaa suurvallaksi melko kovilla otteilla, saattaa hieroa käyntiin semmoisen konfliktin, että olemme kaikki ihan tasa-arvoisia. Kukaan ei enää saa palkkaa, ei työttömyyskorvausta eikä eläkettä, eikä kukaan enää edes varasta saati näpistä, sillä kuolleethan ei kakkua kaipaa.

Kaukaa haettua? Sehän on tuo suurvallaksi halajavan erikoisoperaatiotaan suorittavan maan johto viestittänyt, että käyttää atomia, jos alkaa siltä tuntua, että turvallisuuttaan varjelevan suurvallan olemassaolo on uhattuna.

Toisaalta, tuo maahan tunnetaan kyvystä valehdella kirkkain silmin. Nytkin lupasivat, että jos Mariupol olisi eiliseen kello kymmeneen aamulla mennessä antautunut, niin ketään ei tapettaisi. Mutta ei ne omasta mielestään valehtele, niillähän on totuudesta kaksi eri substantiivia, pravda ja istina. Minä kyllä mietin heti pravdan ja istinan eroa. Pravdaa se saattoi ollakin, istina on täysin mahdoton vaihtoehto tässä tapauksessa.

Kyllä ne, jotka päättivät jatkaa puolustautumista, sen tilanteen tiesivät. Että jos valkoista lippua näytetään, niin ne tähtää vain metrin alas siitä ja pikkusen sivuun, että sattuu. Jälkiselvittelyissä vain pravja ja vranjo kehiin, niin sillä selvitään, ja ne, joihin osui, eivät puhu muutoin kuin luodinrei’illä ruumiissaan, mutta nehän voi hyvin polttaa, se on hyväksi konstiksi havaittu jo Suurvallan esikuvassa, siinä Dritter Reichissa.

No niin, se vähemmän hyvä ihminen pääsi ääneen, anteeksi. Antaa huonon kanttorin jatkaa.

Pääsiäisaamuna ajelin 1300- luvun lopulla rakennettuun kirkkoon, jonka seinät henkivät pyhyyttä. Ihan oikeasti, irvailematta. Siellä minua odotteli naapurikaupungin musiikkiopiston opintopiiri, renessanssin ajan lauluryhmä. He olivat harjoitelleet Giovanni Pierluigi da Palestrinan musiikkia osaksi pääsiäisen messua. Miten sopivaa: renessanssin vokaalipolyfoniaa kirkossa, joka on ollut jo olemassa näiden sävellysten päätyessä säveltäjän kynästä paperille!

Minua vanhuuven könttyri jo painaa, sillä aloittelin kyllä joskus alkutalvesta ihan oikeasti ja ihan tosissani harjoittelemaan jotain arvollista urkumusiikkia. Vaan tiijättekö, minua on alkanu jälestämään semmoinen asia kuin itsekritiikki. Mikä olisi arvollinen pääsiäisaamun urkumusiikiksi. Joku Victimae paschali laudes- hymniin pohjautuva tanskalainen moderni. Kerrassaan oivallinen ajatus! Mutta kun minä tein vain sen D-kurssin silloin muinoin. Työkaverikin aina sanoo, että ole varovainen, ja häntä tässä oikeastaan sitten kuuntelin, ja olin varovainen.

Otin varman päälle. Liki kolmenakymmenenä kanttorivuotena minulle on kehittynyt idioottivarma työkalu, joka on vähän kuin deflaatio. Mutta sen nimi ei ole tuommoinen talouspoliittinen, eikä siinä ole kyse arvon noususta, vaan asiasta nimeltä Suuri Rutiini.
Mukanani oli kaksi nuottikirjaa: 1- ääninen virsikirja, jonka hiljattain kirjansitojalla korjautin sekä Hymnarium, Latinalais-Suomalaisten hymnien kokoelma. Sitten oli vielä iPad, josta ongin päivän psalmin esiin.

Virsien alkusoittoja ei ollut säveltänyt kukaan. Minä improvisoin, enkä takuulla kovin tuoreesti. Virsien soinnutuksia ei ollut sovittanut kukaan, minä ne omasta päästäni riipaisin, enkä järin omaperäisesti. Psalmin olin lähettänyt kuorolle sekä nuottina että äänitteenä aiemmin, siinä oli toisiksi suurin homma. Hymnin (Aurora lucies rutilat) suomennettuna samoin. Kuoron johtaja ilmoitti, ettei osaa neliönuotinnusta, joten sekin piti laulaa nauhalle, mutta se kävi, kun poikkesin yhtenä päivänä tuossa kirkolla, ja laitoin vain kännykän nauhoittamaan ja jollottelin hymnin mp3- tiedostoksi, ja lähetin kuoron johtajalle.

Se kuoro, jota minä en johtanut, ja jossa en laulanut, lauloi oikein kauniisti. Ovat aloittaneet kai viime vuoden syksyllä, ja renesanssin vokaalipolyfonia sujuu jo oikein hyvin, kun otetaan huomioon, että ollaan Vakka-Suomen pikkukaupungeissa. Ja minä pokkana niitä improvisaatioitani ja soinnutuksiani virsiin, välillä poikkean alhaalla säestämässä pianolla yhden seurakuntalaisen toiveen. Loppusoiton improvisoin ylistysvirteen, ja joillekin saattoi mennä täydestäkin.

Luotin siihen, että kriittisiä korvia ei salissa ole, eikä ollut. Niinpä pyyhälsin messun jälkeen tuohon likellä olevaan, viitisensataa vuotta uudempaan templiin ja tein samat temput, mutta ilman sitä renessanssin lauluyhtyettä. Aloittelin vuonna 1877 rakennetuilla uruilla, jollottelin psalmin ja hymnin yksikseni, viihdyin pianon ääressä hieman pitempään, kunnes kapusin parvivaltakuntaani pysyäkseni siellä loppuun saakka. Samat silmänkääntötemput ja maneerit kuin tunti pari aiemmin, ja se oli siinä.

Että sen suhteen on oikein hyvä, että niitä hoosiannoja on enää vain neljä.

Jos on, sillä tuon likeisen suurvallan toimet lupaavat jotain, eivätkä oikein hyvää.

2 kommenttia artikkeliin ”Lukua ottaen

  1. Oma pravdansa, vaiko halva sanning, oli myös Turun piispan poika Pietari Juustenilla, joka vuonna 1597 komentamansa joukon kanssa lupasi säästää Mikkelin pappilan pihaan linnoittautineet savolaiset nuijamiehet, jos nämä antautuisivat. Henkiin jäi antautumisen ja teurastuksen jälkeen vain savolaisten johtaja Tahvo Hänninen, joka vietiin vangittuna pois. Savolaisten nuijasota päättyi siihen.

    Nykyään Kenkäveron pihapiiristä voi ostaa aikoinaan Sorsakosken Hackmanin kanssa kilpailleen yrityksen kattiloita.

    Tykkää

    1. Taitaapa olla muitakin esimerkkejä historian lehdillä näistä kunniakkaista voitoista. Senkin minä Helsingin perän Pravdasta vai olisiko ollut Ilta-Pravda, luin, että on Vova palkinnut Butsan voitokkaat sankarit kunniamerkein.

      Kyllähän tässä päätään puistellen rauhanajan lapsi katselee noita touhuja, mitä ne nyt ovat kohta kaksi kuukautta tehneet tuolla Ukrainan perällä. 425 vuotta sitten ei näytä olleen sanottavasti paremmin asiat….

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s