Vapunpäivä. Suomalaisen työn päivä. Työläisten ja opiskelijoiden juhla. Hauskaa oli eilisiltana seurata tv-uutisista parin vuoden tauon jälkeen Havis Amandan lakitusta. Nimenomaan hauskaa oli seurata sitä televisiosta, sillä kaikkinainen tungeksiva väkijoukko on aina ollut minulle kauhistus, jos itse siellä joudun olemaan. Minähän käyn kaupassakin mieluiten niin, että olen suunnilleen ainut tai suuremmissa kaupoissa yksi kymmenestä asiakkaasta.

Olen työmiehen poika. Isäni on edelleen keskuudessamme, iäkkäänä eläkeläisenä. Työuransa hän oli totisesti työmies, rakentaja. Ensin verokirjalla, sitten jokusen vuoden yrittäjä- urakoitsijana, sitten taas työuransa loppuun saakka verokirjalla. Ellen vieraistaisi sanaa ”työläinen”, niin hän toki oli töissä ollessaan oikeastaan koko ajan juuri sitä. Yhtään työpäivää hän ei ollut muissa kuin rakentajan suojavaatteissa, ei yrittäjänäkään. Isä lappuhaalareissa on se kuva, joka teki minulle ja sisaruksilleni turvallisen lapsuuden ja nuoruudenkin, ja saattoi elämäntaipaleelle.

En ole koskaan, en lapsuudessanikaan, enkä myöhemmin, ollut osallinen vappumarsseissa. Itse asiassa ainoat marssimiset tein kesäkuun 1980 ja helmikuun 1981 välillä, kun palvelin Puolustusvoimissa vakinaisessa palveluksessa. Kun minut kotiutettiin 6.2.1981, en ole tuon päivän jälkeen marssinut askeltakaan minkään asian puolesta.

Marssiminen on minusta vähän semmoista touhua, jossa suurin sanoma on rummuilla: ”Rätittätää, rätittätää, rätittä-tätittä-tätittä-tää”, kuten Kurt Vonnegut asian ilmaisi. En ole koskaan oikein osannut omaksua hoilausta: ”Käy eespäin, väki voimakas”. Vielä vähemmän, että ”Syvä iskumme on, viha voittamaton, hei rallati, rallati, rei!”. Olen aina vieroksunut vasemmistolaista luokkataistelua, mutta vielä enemmän olen vierastanut oikeistolaista öyhötystä, sitä ”JÄRLKKYMÄTÖNTÄ MAANPUOLUSTUSTAHTOA”.

Tänä aamuna ei ollut ohjelmassa sen kummemmin vasemmistolaista kuin oikeistolaistakaan agendaa, vaan ihan messu kirkossa.. Etukäteen mietimme, että saattaapa olla hiljaista, jollemme jotain keksi. Niinpä ankaran ja perusteellisen mietinnän jälkeen totesimme, että oikeastaan ainut konsti saada väki liikkeelle on jakaa ilmaisia ämpäreitä.

Ilmoitimmekin sitten, että vapunpäivänä on messu, jonka jälkeen saa munkkeja, simaa ja kahvia ja vielä ilmaisen ämpärinkin. Vähän yläkanttiin arvioitiin, että paikalle tulisi reilut sata ihmistä, lopullinen saldo oli seitsemänkymmentä. Niinpä kaikki tulijat saivat kuin saivatkin ilmaisen ämpärin, jokunen jäin myöhempää käyttöä varten.

Sitten tulin kotiin, ja touhuttiin tuossa puutarhassa iltapäivä.

Yksi kommentti artikkeliin ”1. toukokuuta

  1. Soittokuntamme piti vappukonsertin kymmenien vuosien perinteellä. Laskin osallistuneeni täällä jo 40 kertaa, tai oikeastaan 39, koska pari vuotta sitten oli korona-peli pahimmillaan.

    Soitto tänään alkoi suojeluskuntakapellimestari Hannes Konnon sävellyksellä ”Jää hyvästi Isänmaa”, joka oli tehty jääkäreiden lähdön muistoksi. Myöhemmin siävellykseen laadittiin sanat, ja laulu sai nimen ”Taistojen tiellä”. Sitä voi kuunnella sekä oikealla että vasemmalla korvalla.

    Yhdessä työväen marssilaulussa lauletaan: ”siis vasen yks kaks, siis vasen yks kaks”, joka perinteisten marssikomentojen mukaan tarkoittaisi, että vasemmalla jalalla astutaan kahdesti peräkkäin.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s