Tasan 55 vuotta sitten oli tavallinen kevätpäivä. Äiti oli sairaalassa, ja illalla töistä tultuaan isä kertoi, että meille on syntynyt pikkuveli! Kotona ei ollut vielä puhelinta, joten tieto tuli milloin tuli. Meillä – näinä päivinä eläköityvällä isosiskolla ja minulla, joka vielä nelisen vuotta äherrän töitä – oli lapsenlikkana Sirkku, joka taisi vuosi pari sitten nukkua pois. Joten onnea lujasti velipojalle piti aamulla toivottaa, siellä se perässä porskuttaa.

Vuodet vierivät, ja kilometrejä karttui pikkuhiljaa mittariin. Alkuun tietysti verkkaisesti, tätä loppupuolta kohti sitten yhä enemmän kiihtyen. On ollut opettavainen elonmatka, pääosin erilaisten erehdysten ja kolhujen kauttahan se tieto on tullut.

No, ei tuosta sen enempää. Tavailen tässä aamukahvia lunkun silloin tällöin nauttiessani Helsingin Sanomia, ja yhtäkkiä joudun taas aikamatkalle, noin neljänkymmenen vuoden päähän.

Silloin ilmestyi sellainen pilalehti kuin Pahkasika, joka oli hulvattoman hauska. Muistan erään sarjakuvan, jota en tähän tietenkään löydä, mutta jonka koetan selostaa tässä. Ohjeistettiin siis nuorta työnjohtotehtävissä aloittelevaa teknikkoa tai insinööriä välttämään virheitä. Selvitykseksi: siihen aikaan oli työt paljon enemmän sellaista tuotannollista tehtaissa, rakennuksilla ja niin edelleen. Lukemiseksi etenkin rakennustyömailla suositeltiin työväenlehtiä. Sarjakuvassa lehden nimi oli ”Kansan valitus”, jonka etusivulla oli mm. seuraavanlainen otsikko:
YYA-SOPIMUKSEN SOLMIMISESTA 9693 PÄIVÄÄ!
Vieressä kuva tekstillä: ”Kynä, jolla se tehtiin”.
Myönnän kyllä: Nyt ei olla tekemässä YYA- sopimusta. Mutta en minä mitään sille voi, että natoonmenouutisia lukiessa tuli mieleen tuo neljänkymmenen vuoden takainen Pahkasika.

Tämä ei sitten tarkoita sitä, että olisin erityisemmin Natoon menemistä vastaan. Luotan valtionjohdon tekemisiin, ja olenhan puolihulluuteen saakka doomscrollannut sotauutisia. Naapurin isäntä ei ole niitä kaikkein luotettavimpia, vaan enemmänkin 1930-luvun toimitusjohtajien tyyppinen, joten arvelen valtionjohdon toimivan oikein. Ihan siltä varalta, että jos tätä sepustusta sattuu joku joskus lukemaan, niin tämän kirjoittaja katselee vähän huvittuneena tiedotusvälineiden touhua. Mauno Koivistoko se aikanaan sopuleista ärähteli, ja taisipa olla oikeassa.

Kolmas asia: Lomapätkä sitä seuranneen kanttorin viikonlopun kanssa meni ihan liian nopeasti. Se on taas huokaistava ja otettava ikeensä. Palaveria pukkaa ja lauluporukan harjoittamista. Saapas nähdä miten käy, kutsu oli tarkoitus olla eilisessä paikallislehdessä, mutta unohtivat sen printtimediasta, nettiversioonsa kyllä laittoivat. Tarjosin kolmen kerran kuoroa kaikille, muinaisen kehittyvien laulajien porukan uskollisista uskollisimmat tullevat. Kyllä tämä tästä.

Sitäkin tässä on tullut arsinoitua, että pitäisikö hommata sähköpyörä. Jos nuo reilun parinkymmenen kilometrin siivut tunnissa menisivät (sähköttömällä menee vartin, puolikin tuntia pitempään jos kovasti tuulee), niin oisi mukava jättää auto katokseen ja mankeloida. Väittävät, että sähköpyörällä on mukavata ajella. No, katastellaan.

2 kommenttia artikkeliin ”Eeron päivän aamuna

  1. äej

    hyvähän se on Natoon mennä, vaan eroaminen ei taida niin vain sitten aikanaan onnistua?
    Sitten kun Putinista aika jättää ja elämä palautuu taas uomiinsa …

    Tykkää

    1. hikkaj… Sammoo mieltä. Eiköhän nämä liittymiset ole sitten vähän kuin naimiskaupat, että jos eroamaan ruvetaan, niin ositus tehdään. Ja jos se, mitä Putler sanoo kaikkien aikojen suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi ei tullu, niin koreasti oltaisiin vielä YYA:ssa.

      Sehän se jo joku päivä sitten mua p——-mmin (Yrjö Lahtisen sanomusta mukaillen) nauratti, kun HS jo pohti, että mitenkäs siitä Natosta sitten erotaan. Eihän tuota vielä olla liityttykään, ja kirroova turkkilainen taitaa jonkinlaiset kynnysrahan tapaiset haluta.

      Putlerista ajan jättäminen voi tosiaan normalisoida tilanteen, jos tilalle tulee valistunut itsevaltias. Jos ei, niin hullummaksi menee. Se kun ei tuo veli venäläinen taija juurikaan demokratiasta välittää. Kuunteleppa pahuuttas Areenasta Ruben Stillerin ohjelma, jossa haastatellaan Ville Haapasaloa ja Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Pentti Forsströmiä. Myös se hehkuttamani Martti J. Karin luento 3.12.2018 Jyväskylän yliopistosta kannattaa katsoa, jos aikaa on. Noista kolmesta saapi jo mukavasti erilaisia näkökulmia kysymykseen.

      Toisaalta ainaki täällä äärilounaassa aurinko paistaa, joskin pohjatuulella on vieläkin puheenvuoro. Kävin viemässä uudenseelanninpinaattien, chilin ja paprikan taimet ulkoilemaan. Uutta kasvimökkiä päästäneen ensi viikolla kasailemaan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s