Näkyy olevan pilvinen aamu. Mahtaako vettä tiputtaa, se olisi ehkä jopa suotavaakin. Jos oven aukaisisi, niin luultavasti kaikkinainen lintujen sirkutus olisi melkoinen. Nurmikolla näkyy hyppivän mustarastas, saaneeko matoa nokkaansa? Läheisessä pöntössä näkyy pesivän kirjosieppopariskunta, jos on makuuhuoneen ikkuna auki, niin niiden lurittelu kuuluu hauskasti.

Eilen napsahti yllättävä työnakki, kun kolleega sairastui. Olin jo siinä uskossa, että hommat on tältä päivältä ohi ja kastelin tomaatin taimia, kun puhelin soi, ja että pääsisinkö tekemään viikkomessun. No kyllähän minä pääsin, valmistautumisaikaa kaksi tuntia. Eipä siinä teoksia harjoitella, niinpä päätin, että Suuri Rutiini on se, millä tänään mennään.

Kun kahtakymmentä vailla kuusi tormasin sakastiin, niin siellähän oli suosikkipappini valmistautumassa, mieliala nousi kohisten. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun. Minä ja suosikkipappini siippa kun olemme sellaisia asioiden seuraajia ja niistä murehtijoita. Suntio siihen, että hän on poistanut kaikki uutissovellukset kännykästään. Vaimonsa oli kuulemma sanonut, että nyt ollaan Natoon menossa, hän ei tiedä mitään. Mikäs, käyhän se niinkin.

Jotenkin mieleeni on tullut eräs hallituksessa oleva puolue, joka ei sanojensa mukaan ole mikään apupuolue. Miten niin tuli? No, tämä Turkin ovela yksinvaltias, kun näki pelipaikan, niin heti rupesi heruttamaan. Ei se ole kovin mukava mies, se ottomaanien herra, enempi kelju mies se tuntuu olevan. Eikä takuulla paskanna siihen, mihin ensimmäisen kerran kyykistyy. Ja on semmoinen ukko, että tohtii panna kamposiin vaikka Amerikan resitentille! Ei siitä kyllä oikein selvää ota, että mitä se meinaa. Liekö shakinpelaaja, kun miettii siirtonsa hyvissä ajoin etukäteen. Sehän on yritysmaailmassa ja julkisyhteisöissäkin oikein muotisana se strategia. Minäkin nähnyt työpaikassani monta strategiaa. Sehän tuo strategia tulee Kreikan sanasta stratos, sotaväki. Silviisii myö pärjätään, että pittää tehä juon.

Mutta se alkaa ihan tosissaan naurattaa, tuo tiedotusvälineiden touhu. Niillä on nyt monta hetki hetkeltä seurattavaa. Tässä vanhojen päivien lähestyessä muistelen sitä, kuinka 1980- luvun alussa yritin päästä yliopistoon, Suomen kieltä pänttäämään. No enhän minä tietystikään päässyt, mutta ei sillä niin väliä. Niistä tuli kai joko äidinkielen opettajia tai sitten jotain kirjoittelijoita. Se on merkillisen kaksijakoinen tuo suhtautumiseni toimittajiin. Toisaalta tekevät oikein tosi arvokasta työtä tutkivassa journalismissa, mutta sitten toisaalta ovat kuin naakkaparvi, joka tuossa joskus pyörii.

Onkohan ne semmoisia, että osa tekee näitä klikkiotsikoita, jotka tuovat kustantajalle rahhaa, ja sitten joku muu porukka, ansioituneimmat, tekevät ihan oikeaa tiedottamista. Tämän naakkaparven paras saavutus oli se, kun korona-asioissa ne odotti sen ison oven takana, ja jonkun poloisen kameran jalusta kaatui.

Pitäisikö sitä ruveta oikein tosi luterilaiseksi, ja selittää tämäkin parhain päin. Sellaisen ohjeenhan Vähä Katekismuksessa, siinä vanhassa, saamme sille pykälälle, että älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Että ei valehella eikä panetella, vaan selitetään aina kaikki parhain päin. Yritetään. Oliskos se niin, että nämä klikkiotsikkotoimittajatkin on tarpeellisia. Ne saavat niitä klikkejä lietsomalla kansaan ”raivoa” tai ”kohua”, tuovat taloon rahaa, jolla sitten voidaan maksaa palkka niille, jotka tekee vähän syvällisemmin niitä juttuja.

Mutta on tässä tärkeämpiäkin asioita. Lasikasvihuoneen pohjaa päästäneen tekemään lopultakin viikonlopun aikana – töiden ohella tietysti, kunhan saadaan perustuksia varten murskekuorma tuohon lapiolla kaivamaamme rooppiin. Jokohan ensi viikonloppuna olisi se pömpeli tuossa pystyssä? Taimet yöpyivät jo vanhassa muovisessa, tänään täytyy laittaa sinne lavoihin mullat ja istuttaa sinne tomaatteja, uudenseelanninpinaattia ja miksei jokunen chilikin. Olen kasvattanut neljänlaisia taimia: normaalia runkotomaattia, Tigerellaa eli puna-keltaraitaista, pensas- ja amppelitomaattia. Ystävä toi vihreän tomaatin taimia, kun poikkesi toissailtana kylässä. Punaherukkapensaassa on ihan tajuttomasti kukkia, tällä kertaa hyönteishotelleissamme näkyy olevan hyvä pöhinä, joten elän toivossa, että saamme satoa.

Sillä kaiken sotimisen, natoilun, sopulilaumalle irvailun ja työhommien ohessa on hyvä pitää huolta osittaisesta elintarvikeomavaraisuudesta. Kun se rohjastaa tuolla Ukrainassa varmaan loputtoman pitkään, niin se laittaa meilläkin päin suuta säkkiä myöten. Sähkön hinta on nyt seitsenkertainen vuoden takaiseen verrattuna, ja kaikki muukin kallistuu. Silloin on hyvä, jos on jotakin syömistä omasta takaa, edes osan vuotta. Se on sillä tavalla, että esimerkiksi tuolla Venäjän maalla mummojen ja pappojen kasvimaat pitivät nälän sentään poissa silloin 1990- luvulla. Tai vaikka ihan minun lapsuudenkodissani, kun 1965 isä joutui tapaturman vuoksi sairaalaan, eikä mitään Kelaa silloin sillä tavalla ollut auttamassa. Sosiaalitoimisto oli, mutta sieltä sai jotain sitten, kun oli vaikka radio tai kodinkoneet ensin myyty ja ne rahat syöty. Mutta he, kellarissa oli perunaa ja porkkanaa, mentiin vähän niinkuin Leppäsen Preeti, että onneksi on tota pernaa. Niin voi käydä nytkin. On kuulemma suuri leipomo laittamassa pillit pussiin, jos maakaasun tuonti loppuu, eivätkä saa uuneilleen kaasua. Minä otin juuri pakastimesta leivänjuuren sulamaan, ja kun se on sulanut, niin elvyttelen sitä loppuviikon. Eiköhän tuota ensi viikon alun vapaapäivinä päässe taas satsin reikäleipiä tekemään.

Mutta tahtoo se työnantajakin jotain. Tuossa on mentävä puolilta päivin yksi tilaisuus soittamaan, ja kappelillekin tästä on iltapäivällä lähdettävä. Sattui onneksi semmoinen porukka, että pärjäävät jatkotilaisuuden keskenään, ettei minun tarvitse työkseni kahvia mennä juomaan. Tuossa vähin istuskelin soittopelin ääressä, ja vähän valmistelin jotain konnankoukkuja virsien alkusoitoksi, sitä tässä aapailen että soittaisko valmista vai sitä, mitä Henki antaa soitettavaks, eli improvisoisinko. Jälkimmäisessä on vaan se huono puoli, että ne on kaikki niin samanlaisia. Vastahan öylön illalla niitä improjani tein siinä viikkomessussa, eikä ne kyllä tainneet mitään aivomyrskyjä olla, aivopieru saattaisi olla osuvampi ilmaisu.

Semmoista se on meno täällä. Alkaa maailma olla jo aika lailla vihreä. Kyllä tämä tästä. Lopettaisi vain se Дик- Путин sen rähjäämisen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s