Maailmanmenoa sängynpohjalta nähtynä

Meni viime viikko etenkin keskiviikosta ihan lauantaihin saakka hänekseen. Se korona mokoma sai kuin saikin kähjyiset kyntensä kiinni limakalvoihini ja hengitysteihini. Rokotukset kyllä tappelivat vastaan paidanrintamus auki, ja niin olin mainitut päivät melkoisen hiljaista elämää sängyn pohjalla viettävä kuusikymppinen lukkari. Jos kirjan käteen otti, niin pian horteeseen vei, tabletin vainouutiset jaksoi juuri ja juuri katsella.

Hallituksessa olo on aina semmoista, että et tee koskaan mitään oikein. Sen sai tuta suomenkuntoonpanija Sipilä, sen sai tuta Jykä ja Aleksi the Suuri, sen ovat tutaneet vuorollaan myös Vanhas-Matti tai seuraajansa Kiviniemi. Nykyinen pääministeri on saanut kritiikkiä todella paljon. Aamupaloista, bilettämisestä ja nyt viimeksi trikoohousuissa julkisella paikalla esiintymisestä.

Ihan ilman minkään sorttisia puoluepoliittisia silmälaseja ajattelen, että melkoisen asiatonta on somepöhinä hänen ympärillään. Liekö vika iässä ja sukupuolessa, ja vielä sosialisti? Vähän sama se on itsellä, kun olen kuusikymppinen kristitty heteromies. Minulla kun ei ole yhteiskunnallista asemaa, niin pääsen helpommalla. Vaan varjele jos jotain sanoisin niin, että se noteerattaisiin. Pääministeri on ilmeisen liberaali hieman alle nelikymppinen hyvin kaunis perheenäiti, joka pitää itsestään ja kunnostaan huolta. Viimeinen kohu on siitä, että kun sai koronatartunnan, niin oli poissa Kultaranta-keskusteluista, ja meni toivuttuaan oireista pomputtelemaan koripalloa Kesärannan pihalle. Kokoomuslainen lääkäri heti siitä tekemään twiitin, että ei pidä mennä pelaamaan koripalloa sairaana. Ja kaikki löysät räksyttämään siinä perään twitterissä.

Kritiikkiä saa aina esittää, ei siinä mitään. Mutta perusteluina pitäisi olla joku muu kuin tunneperäinen ilmaisu, pitäisi esittää vaihtoehto. Sellaista ei ole kukaan näissä somekanavissa esittänyt. Sen tähden pidän tuota räksytystä lähinnä arvottomana.

***
Parasta tässä koronataudissa oli se, että lauantaina ja eilen kykenin ottamaan kirjan käteen, ja sain loppuun luetuksi Juha Hurmeen teoksen Niemi. Sain luettua sen loppuun. En ole Juha Hurmeen kanssa samaa mieltä läheskään kaikesta, mutta tykkään hänen tavastaan kirjoittaa. Nyt on työn alla Hurmeen Suomi, jonka aion lukea loppuun niin pian kuin ikinä jaksan.

Mitäpä tässä. Tänään jaksoin pyöräillä sähköavusteisella vajaat 20 km, huolehtien sykkeen pysymisestä maltillisena. Loppuviikosta alkaa työtehtävät. Aion pitää diesel-automme katoksessa, käyttää sen sijaan sähköpyörää työmatkoilla. En vihreyttäni, vaan ihan sen vuoksi, että on helkkarin kallista ajaa dieselillä.