Kaksi viikkoa lomaan

Vietin elämäni ensimmäisen oikean kesäloman heinäkuussa 1983. Seuraava oli kesäkuussa 1997. Siitä lähtien olen saanut vaihtelevan pituisia kesälomia pitää, ja arvostan niitä erittäin korkealle. 1998 lomaa oli yksi viikko, 2003 taisi olla kolme päivää, mutta vuonna 2012 saavutin 38 päivän lomaoikeuden, jota seikkaa pidän työurani merkittävimpänä saavutuksena. Olin vielä kesät 2012 ja 2013 vuorotteluvapailla, jolloin minulla oli ihan kokonaiset kesät vapailla! Olen etuoikeutettu, myönnän.

Nyt, kun työura alkaa kääntyä loppukiitoon, lentokoneessa sanottaisiin jo, että olemme aloittaneet laskeutumisvalmistelut. Nehän aloitetaan vaikka Kreikasta tullessa tuossa Viron pohjoisrannikon tuntumassa, hyvissä ajoin ennen Vantaalle laskeutumista. Pomo minulle sanoi jo muutama vuosi sitten, että kuudenkympin jälkeen voi aloitella laskeutumista, ja sitä totisesti olen tehnytkin. En enää samalla tavalla ota paineita tavallisesta messusta kuin joskus aikaisemmin. Tänäänkin otin aika rennosti. Aamun konfirmaatiomessussa oli laulajan ominaisuudessa, tohtorityökaveri flyygelin rinnuksissa. Kirkko oli Autokaupungin vanha kirkko 1600- luvulta, jonne täksi kesäksi hommattiin vuokralle täyspitkä flyygeli.

Matkasin aamun töihin sillä sähköpyörälläni, navakasta pohjoistuulesta huolimatta. Menomatka meni tuntiin, ja lukitsin hienon pyöräni paitsi runkolukolla, myös etupuolelta vaijerilukolla metallikaiteeseen. Pian saan vaijerilukon tilalle tuhdin ketjulukon.

Takaisin tullessa oli nasakka vastatuuli. Semmoinen, että täytyi laittaa sähköavustus korkeimmalle tasolle. Mutta niin vain kotiin tulin, keskinopeuden ollessa kutakuinkin 25 km/h, johon sähköavustus riittää. Välillä tuuli niin kovaa, että vastaantulevan rekan ilmavirta on lastenleikkiä siihen nähden.

Oli aikaa kaksi ja puoli tuntia hoitaa kotiasioita. Käytiin kävelyllä, ihmeteltiin rannalla pesiviä lintuja ja sen sellaista.

Sitten istuin kiltisti autoon, ja ajelin klo 16 messuun ent. Uusikirkko T.L:ään. Oli nimittäin pyörän akku vajunut 2/5 palkkiin aamun reissulla, jossa joutui noin 20 km matkan ajan käyttämään sitä korkeinta avustusta. Ja toisaalta, kaipa 50 km sähköpyöräilyäkin yhdelle päivälle riittää…

Iltapäivän messusta tulin hyvinkin illan puolella. Pappistyökaveri on puhelias ja pitkäsaarnainen. Mutta hieno oli messu, ja soittelin Jacques Lemmensin Fanfarea siihen loppuun, muita messun säveltäjänimiä olivat vaikkapa Timothy Miller ja jokunen muukin, psalmia jollottelin vanhalla gregoriaanisella tyylillä ja vähin pianoakin kilkutin, jääden toki aamun pianistin jälkipuolelle kilometritolkulla.

Kahden viikon päästä näihin aikoihin aloittelen kesälomaa! Heti alkuviikosta Savonlinnaan, jonka r-immeiset ovat kuulemma onneksi hyljänneet. Minulla ei niitä ole ikävä.

Advertisement