Niinpä sitten alkoivat työt, tosin melko lempeästi. Eilinen meni lähinnä sähköpostia kahlatessa, asioita sopiessa, vähän kerkesin kotisoittopeliäkin kopeloida, mitä en ole liki viiteen viikkoon juuri tehnyt yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Vielähän tuo ainakin jonkin verran tuntui tottelevan, sellaisen perustyön pystyy tekemään… Varsinaisia urkukappaleita ei niinkään, mutta eipä niitä juuri tule muutenkaan kovin paljoa soitettua. Eikä tässä pariin viikkoon tarvitse soittopenkille istua muuta kuin häissä ja hautajaisissa, kirkkokomennoissa on kesäkanttorimme, loistava urkurin itu, pelimannina, minä koitan raakkua virret.


Parasta oli tänään tavata työkaveri, se perheenäitipappi, jonka kanssa minulla on enenevässä määrin ollut ilo viime vuosina työskennellä. Teimme kouluunlähtevien siunaamisen koulutielle, pappi – äiti-ihmisenä – löysi sanat, joilla lapsia puhutteli, minä koitin musiikkia aina johonkin väliin vääntää.

Työmatkan kuljin kesäkuussa hankkimallani sähköpyörällä. Noin 24 kilometriä suuntaansa, tunteroinen siinä suuntaansa menee. Kyllä sen tämmöisessä tapauksessa menee. Ja aika usein meikäläisen hommassa on tilanne se, että tuota melko uutta keksintöä saattaa hyödykseen käyttää. Kesäkuun 4. päivästä lähtien sähköavusteisen pyörän mittariin on kertynyt noin 1080 kilometriä – siinä on välissä 4 viikon lomakin, jonka aikana ei tullut sillä pyörällä viittäkäänkymmentä kilometriä. Menomatkat poljen aina rauhallisesti, välttäen korkeita sykkeitä. Mutta kotiin tullessa sitten en välitä, vaikka vähän hikoaakin. Kun tuossa vähän ennen iltakahdeksaa kotiusin, oli paita märkänä, mutta kyllä kai sitä vähän itseään pitää rääkätäkin.

Huominen päivä on ennusteitten mukaan sateinen, vaan ei ole kalenterissa yhtään tilaisuutta. Istunen kotisoittopelin ääressä tai hipsin tuohon lähikirkkoon pianoa hipelöimään. Ja passaa ottaa lunkisti, koska sunnuntaista tiistaihin on hieman erikoisempi tapaus hoidettavanamme, ja se sähköpyörä tulee jälleen tarpeeseen…

Että kaipa tämä tästä taas lähtee jotenkin menemään.

2 kommenttia artikkeliin ”Makustelua

  1. Näitä on mukava lukea, siis itse ammattista mitään tietämätönkin. Aitoa tunnelmaa ja usein arkisillakin ajatuksilla höystetty, kiitos.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s