Kyllähän sen kaikki tietää, että tapahtuma-alaa korona koitteli kovasti. Moni roudari, valomies tai jopa muusikko hankki uuden ammatin. Monille videointeja, äänentoistopalveluja ja sen sellaista tarjoavalle yritykselle mennyt pandemia oli vähintäänkin haaste.

Minäpoika olin vakinaisessa virassa. Pari talvea laulettiin ja soitettiin mikrofoneille ja kameroille. Se koronakin tuli siinä rytäkässä sairastettua, onneksi omalla kohdalla lieväoireisena. Muutama päivä sängyn pohjalla ja sitten pari viikkoa toistaitoisena töissä, kun laulamisen keskeytti ankara yskänpuuska.

Kuorothan siinä eniten osumaa otti. Seurakuntamme ykköskuoro meni hyvin heikkoon käveeseen, ja kun siinä vielä tuli johtajan vaihdos, niin entisestä kelpo kamarikuoron tapaisesta ei taida olla mihinkään. Minun kotikylän musiikkiryhmäni on pysynyt jonkinlaisessa hapessa, omalla vaatimattomalla tavallaan. Tuossa eilisiltana vähän lauleltiin, ja porukan stilikan ja kitaran soittaja ja huilisti olivat paikalla, meidän auto oli paremman puoliskon käytössä, joten kontrabasso oli poissa pelistä, ja keskityin johtamiseen.

Korona-aikana tapahtui myös se, että yksi tiimistämme eläköityi. Tiukentunut talous aiheutti sen, että hänen tointaan ei täytetty, ja minun virkapaikkani vaihtui täältä kaupungin pohjoisimmasta osasta itäisimpään. Sen henkitoreissaan ollut kirkkokuoro puolestaan oli ilmoittanut, että kun kolleega eläköityy, niin pistävät pillit pussiin.

Niinpä olen koittanut siellä aloittaa jotain. Aloitus viikko sitten ei paljoa luvannut. Tänä iltana paikalla oli jo enemmän väkeä, mutta varovasti nimeämäni ”kuorokoulu” on vetänyt väkeä juuri sen verran, että joukkoa voi hyvällä tahdolla kuoroksi sanoa. Viisi sopraanoa, kolme alttoa, kaksi bassoa. Kaikki kauniisti sanottuna aloittelevia, joten minulta vaaditaan sinniä, ja sitähän minulla kyllä onkin. Nimittäin olen onnistunut saamaan menneinä aikoina aloittamastani kehittyvien laulajien (rumasti sanottuna laulutaidottomien) joukosta koulutettua yhden kelpo kuorolaulajan seurakuntamme jo loppuneeseen ykköskuoroon, jota itsekin olen hetkittäin ja välähdyksenomaisesti johtanut. Kerran jopa Suomen Yleisradiossa! Selvitykseksi: se oli radiojumalanpalvelus, jossa sattui yhtä ja toista, muunmuassa se, ettei lähetysvalo syttynyt, ja siirtofirman äijä huitoi alhaalta, että anna mennä.

Joskus nuorempana haaveksin johtavani hyvin soivaa kuoroa. Saihan sitä haaveilla. Toisaalta olen tavannut ihan todella lutuisen ihania ihmisiä ihan roppakaupalla. Vaikka musiikilliset saavutukset on lueteltu tässä: :luettelo loppuu, olen sentään oppinut tuntemaan kymmeniä aivan ihania ihmisiä. Kun viime vuoden lopulla kuusikymppisiäni juhlistin sävelhartaudella, oli paikalla suuri joukko ihania ihmisiä, joiden vaellusta olin joskus hieman hipaissut.

Tässä virkauran lopulla se on seestynyt. Minä olen ruohonjuuritason ihmisten lukkari. En johda koskaan Palestrinan motetteja tai messuja enkä Bachin kantaatteja, ja se Pyhäaamun rauhakin on ainakin neliäänisenä siinä rajoilla. Toisaalta. On kohtalainen joukko ihmisiä, joilta avasin takavuosina laululukot, että he kykenevät osallistumaan yhteislauluun.

Ei se mikään suuri saavutus ole, mutta nokko tämmöiselle viheliäiselle kylälukkarille….

2 kommenttia artikkeliin ”Käynnistyshommia

  1. Katselin tänään tv:stä Puoli Seitsemän -ohjelmaa, jossa oli muusikko Aija Puurtinen. Ei varsinaisesti ole suosikkini, mutta mielenkiintoinen henkilö, siksi katselin ja kuuntelin. Toimittaja kysyi häneltä, voiko kenet tahansa (taidottomankin) saada opetettua laulamaan. Puurtinen vastasi, ehkä vähän varovasti mutta kuitenkin, että ky-yllä.
    Hymyilytti ja muistui mieleen ensimmäinen Kauneimmat joululaulut -tilaisuus täällä nykyisen kotikylän pienessä kirkossa. Minä en osaa laulaa, en sitten pätkääkään. On joskus jopa ihan tosissaan kiellettykin laulamasta kovalla äänellä.
    Kolme vuotta sitten kuitenkin menin – kuten ”vanhassa kotonakin” laulamaan Kauneimpia joululauluja ja kai sitten lauloin niin antaumuksella, että pienen kirkkomme kuoronjohtaja oli pannut sen merkille ja kun tilaisuuden jälkeen olimme kahville, hän tuli kysymään, liittyisinkö kuoroon! Kun sanoin, etten osaa laulaa, oikeasti en osaa, hän sanoi, ettei se haittaa, kyllä sitä siinä laulaessa sitten oppii, lupasin miettiä.
    Olen nyt kohta kolme vuotta miettinyt, tämän pandemian ajan, mutta enpä taida vieläkään rohjeta 🙂 Kun en osaa. Vaikka on tuo Mursu nyt jo antanut luvan laulaa, kunhan en kovaa laula…

    Liked by 1 henkilö

  2. HPöllö…
    Vedin takavuosina pitkään ns kehittyvien laulajien kuoroa. Rumasti puhuivat laulutaidottomien kuorosta. Asetettiin tavoite: voi osallistua yhteislauluun, vaikka joululaulutilaisuuksissa.
    Se saavutettiin. Käytiin muuten ihan Åbo Domissa pari kertaa laulamassa, osana isompaa joukkoa, moni muistelee sitä kuulemma vieläkin.
    Nyt sitten asetettiin uusi tavoite: lauletaan äänissä. Saas nähdä riittääkö jäljellä olevat virkavuodet siihen…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s