Syysunelma on Katri-Helenan levyttämä iskelmä kaiketi 1970- luvulta tai niiltä main. Sitten on kaikkien hanuristien rakastama valssi Syysunelmia, jota en muuten muista soittaneeni hyvin taannoisella ravintolamuusikon urallani. Johtunee kai siitä, etten omistanut enkä soittanut tuota mahtavaa soitinta, harmonikkaa, vaan koin työni tehdä syntikkapinon kanssa.

Yksi merkittävä haitariteos kuitenkin tuolla urallani oli. Ensimmäisen ravintolabändini illan viimeisen setin toiseksi viimeisenä kappaleena soitimme Viljo Vesterisen Soittajan kaipuu- valssin, joka on ihan hieno. Viimeisenä soitimme aina Barry Masonin ja Les Reedin The last Waltzin, jota en ole noiden päivien jälkeen koskaan soittanut. Myöhemmät soittokaverit pitivät kappaletta huonona viimeisenä valssina.

Niinpä soitimme myöhemmissä kokoonpanoissa aina sen iänikuisen Yön syliin, vaikka koetin ängetä siihen vaikkapa Yölintua tai Viimeistä tukkilaista.

No, tein viimeisen keikan ravintolassa laskentavasta riippuen joko toukokuussa 1989 tai sitten yhden harha-askeleen verran työaseman rinnuksissa toukokuussa 1997.

Silloin 1989 taisi setin päättää valssi ”Rantamökissä”, olin keikalla tosi kevyellä varustuksella, taisi olla ainoastaan Yamaha DX-7 syntetisaattori. Sitten oli basisti ja rumpali. Vuonna 1997 oli lainattu Technics- työasema, solistina oli sittemmin edesmennyt iskelmälaulaja. Oli ns. country-ilta, ja bändin nimi oli Wagon Wheels. Muistan, kun paikkakunnan autokauppias huomattavan liikuttuneessa tilassa sammalsi, että hänestä on hienoa, kun kaveri, joka huomispäivänä on kirkon parvella, soittaa meille tavallisille kapakassa näin lauantai-iltana. Saattoi olla oikeassakin.

Joo, syksy se alkaa tulla, kovastikin. Mitä muita muistoja syksyyn liittyy. Ehkä 2002 , kun silloisen työnantajani kirkko täytti 200 vuotta. Sävelsin oikein (väljästi otettuna) kantaatinkin kirkon juhliin, ja säestin juhlassa viime keväänä edesmennyttä ihan tosi hyvää laulajaa, joka oli tämän ns. kantaattini solistinakin. Silloinen edeltäjäni oli jo aikaisemmin säveltänyt yksinlauluja, joista yhtä säestin pianolla, se oli haaste, sillä olen koko ikäni ollut melko huono pianisti ainakin klassisessa katsantokannassa. Sen niin sanotun kantaattini johdin punaisella lyijykynällä, ja huilisti ja klarinetistit hoitivat hommansa tosi hienosti, samoin urkurina toiminut aiemmin mainitsemani edeltäjäni. Minä olin harjoittanut kuoron, ja sitten oli se hieno laulaja solistina, joka vetäisi ihan oikeasti säveltämäni aarian ”Tänne kuin äidin armaan luo” (virren 197 yksi säkeistö tekstillisesti, sävel oli minun päästäni) – aarian tavalla, jota vieläkin muistan, ja olen kiitollinen tuolle edesmenneelle laulajalle siitä, että hän suostui laiseni amatöörisäveltäjän sepustusta laulamaan!

Myöhemmin en ole juurikaan niin sanottuja teoksiani esittänyt. No jaa, vielä nykyisenkin työtoverini yhden joulurunon sävelsin, ja sen yksinlauluksi sovitetun version taisin kerran pari esittääkin. Kuorolauluksi sen alunperin tein, muttei sitä sillä tavalla koskaan esitetty, ja tässä eläkeiän kynnystä lähestyttäessä tohdin sanoa, että tuskin esitetäänkään.

Kuoromusiikki on ollut minulle läheistä 1990- luvun alusta lähtien. Rakastan sitä, kun kuorossa laulaessa viritys hakeutuu melko automaattisesti ns. luonnonvireeseen. Lauloin 1990- luvun alkuvuosina kirkkokuorossa.

Ja joudun tunnustamaan sen kurjan tosiasian, etten ole kanttorin virassa toimiessani saanut ikinä sen tasoista kirkkokuoroa, kuin jossa aloitin 1990- luvun alussa ihan rivissä laulajana. Opiskeluvuosina toki soveltavien harjoitusten kanttoriopiskelijain kuoron kanssa paljon parempaakin monestikin, muulloinkin kuin omalla vuorollani.

Tätä kuuluu minulle syyskuisena pyhäiltana. Kodin lämmitys on vielä pois päältä, mutta vuoteeseen on varattu jo untuvamakuupussi siltä varalta, että alkaa palella. Oli jo viime yönä.

Neljän vuoden kuluttua minun pitäisi kaiken järjen mukaan olla lomalla, jonka jälkeen alkaa eläkepäivät. Ajattelen, että kun se Orpo ensi keväällä voittanee ne vaalit, niin se sitten nostaa taas sitä eläkeikää, sehän on hänen edustamansa poliittisen suunnan himohommaa siinä missä nykyisen pääministerin himohommaa on kuulemma verottaminen. No, hallitsijat tekevät mitä tekevät.

Minun ikäpolveni on niin tottunut kaikkiin muutoksiin, ihan lapsuudesta lähtien. Niinpä, jos lupaukset taas muuttuvat, ei se hämmästytä yhtään. Sitä vaan todetaan kuten ennenkin, että tämänhän te prkleet osaatte, olette koko elämämme ajan osanneet. Arvaa, äänestänkö tätä vanhempansa menettänyttä ja hänen joukkoaan…. No, onhan tuo ideologia niin kaukana minun pyrkimyksistäni kuin ikinä pääsee. En tätä tule sitten tulevina aikoina Facebookiin torveamaan. Käyn sitten aikanaan uurnilla heitä vastustamassa.

Ilta on pimennyt. Kävin sulkemassa kasvihuoneiden ovet. Vielä on odotettavissa tomaatteja ,ehkä chiliä ja paprikaakin, mahdollisesti jopa kurkkuakin.

6 kommenttia artikkeliin ”Syysunelma tai syysunelmia

  1. äej

    suu pyöreänä ja silmät sihrallaan, korvia höristäen kuuntelen musaelämääsi. Kunnioittaen.
    Me kun tuon Kilven Volterin kanssa emme hallitse musiikkipuolta vähimmässäkään määrin ja siksi arvostamme ns. ’alanmiehiä’ viimeiseen tappiin saakka.
    -Musiikin rytmiin perustuu aito kirjallisuus, toteamme kumpikin.
    (Lue Laura Kokon ’Volter Kilpi. Elämäkerta’.)

    Ja aattelepa, ja kirjoitapa, sitten jos olet suurinpiirtein kuuro, ainakin syvästi huonokuuloinen kuten VK! Tai täysin nuottiviivastotajuton à la täällä. 😦

    Mikä mahdollisuus Sinulla kirjoituspuolella odottaa noilla – mielestäsi vähäisillä – musikaalisilla eväillä!

    Tykkää

    1. Olen aatellu, että alan enemmänkin marjastaa ja sienestää vapauden mahdollisesti koitettua, tosin arvelen, että niin kauan kuin tuppi heiluu, joutunen saapastelemaan tornitalojen urkuparville ”elakkeellakin”.
      Mutta sinne on vielä neljä loputtoman pitkää vuotta, neljä kirotun pimeyden aikaa, neljä Hoosiannaa.

      Tykkää

  2. Niin, aikoinaan seurakunnan poikakerhossa 60-luvulla Latovainiossa meille kävi Jokioisten kanttori Riikka Jaakkola puhumassa ja soittamassa klassisesta musiikista ja vertaili sitä Pop-musiikkiin. Koko porukka oltiin vielä kansakoulussa ja maalaispitäjä kun oli niin jälkikäteen ulkona porukka jutusteli että ihan vääränlaista hienostelumusiikkia heidän mielestään. Sen verran yksi poika myönsi että se silloin muodissa ollut Beethofenin sovitus joka soi paljonkin senaikaisella listalla samaan aikaan kuin Aikamiesten Iltatuulen viestikin, ne on hyvää musiikkia vaikka ei sitä normi iskelmää. Genrehän se on sana joka pitäisi aina mainita kun mitenkään ei voi vertailla. Nyt sellainen Haapavetinen solisti kuin Johanne Vatjus pitää usein lauantaisin Fb LIVE tanssimusiikki-iltoja joita kuuntelen. Hän Korona-aikana aloitti myös työt oopperassa ja jatkaakin taas siellä. Hieman jopa uskovaisena ihmisenä pyyteli anteeksi kun tovi sitten esitti Jaakko Tepon laulun Hilman ja Onnin häät. -siis sanojen vuoksi.

    Tykkää

  3. Sehän on kaiketi jotain vanhaa perua se paremman ja huonomman väen parempi ja huonompi musiikki – jako. On sitä kyllä vieläkin joidenkin mielissä.
    Itse olen ajatellut, että jos tässä aletaan kategorisesti jotain musiikin lajia parempana tai huonompana pitämään, niin eikös talo riitaudu silloin itsensä kanssa, noin suurin piirtein.

    Tykkää

  4. Kas, muusikkoveli! Ysärillä tuli koluttua Jyväskylän ja lähiympäristön baareja puoliammattilaisena trubaduurina. Nyt olen taas aktivoitunut musan tekijänä/soittajana, josko sitä vielä jonkinlaisen äijäbändin kasaisi soittamaan rythm’n’bluesia, räntttätänttää, kolme sointua ja jeejee!!
    Pitkään tuli keskityttyä kirjoittamiseen, sen jälkeen otin kitaran työn alle ja olen nyt viiden viime vuoden aikana soittanut enemmän kuin 35 edellisen aikana yhteensä.. , hieman liioitellen. Mutta kuitenkin, nyt alkaa olemaan taas hyvä groove soitossa, nakit pelaa ja tatsi on kohdillaan, biisin aihioitakin alkaa jo pyöriä päässä, sanoituksia samaten. Soittaminen on kyllä yksi parhaista asioista housut jalassa, itseasiassa jopa parempaa, usein ;D

    Liked by 1 henkilö

    1. Ränttätänttäbändi on hyvä ajatus. Siltä pohjalta vielä, että kuulijat kuulee sen, minkä soittajat peleistänsä irki saavat, ilman konetaustoja, jotka on filunkia samoin kuin klikit. Syntikoitakin saa olla, mutta niitä pitää soittaa eikä vain käyttää.
      Jylisevä hyväksyntäni ajatuksellesi näillä täydennyksillä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s