Viime toukokuussa lomailimme puolisoni kanssa suosikkipaikassamme Joonianmeren rannalla. Siellä liikuskelimme muutamia päiviä vuokratulla 250cc skootterilla, käytiin muun muassa Paxoksella siten, että hurautettiin Igoumenitsaan sillä skootterilla, ja sitten laivalla Paxokselle ja siellä taas sillä skootterilla.

Loihen lausumaan, että tämmöinen olisi kiva vehje käydä töissä vajaan 25 kilometrin päässä olevissa kirkoissa ja kappeleissa. Vaimo siihen, että harkitse vielä sähköpyörää.

Ja minä harkitsin. Tutkin ilta- ja osin yökaudetkin eri vaihtoehtoja, metsästin kokemuksia.

Toukokuulla sen pyörän sitten tilasin, pyörän merkki on Helkama ja malli on Ce9. Se maksoi hävyttömän paljon, mutta arvelin sotainflaation syövän muutenkin säästöni, joten tein päätöksen, ja odottelin kolmatta viikkoa, tuskastuinkin. Mutta sieltä se sitten äitivainajan syntymäpäivän iltapuolella pihaan tuotiin, ja laittelin sen käyttökuntoon. Ohjaustanko suoraksi, satula oikeaan korkeuteen ja akku lataukseen.

Ihastuin välittömästi, kun ensimmäisen kerran ajoin. Heti seuraavana päivänä töihin sillä, palatessa työkaverin pojan ylioppilasjuhliin. Sille päivälle tuli 55 kilometriä pyöräilyä, enkä ollut läheskään uuvuksissa kotiin päästyäni.

On minulla sellainen niin sanottu luomupyöräkin, 24- vaihteinen. Sillä olen onnistunut pitämään sellaisen 15-17 km/h keskinopeuden, sähköpyörällä keskinopeus on ollut sellaiset 22-24 km/h. Kesällä, kun tarkeni paitahihasillaan, ei monesti tullut polkiessa edes hiki. Nyt syksymmällä, kun täytyy olla tuulenpitävät drymaxx-vaatteet päällä, tulee hikikin. Onneksi virkapaikalla on mahdollisuus käydä suihkussa. Se sähköavustus toimii 25 km/h asti, sen jälkeen jos kovempaa ajaa, täytyy se tehdä täysin lihasvoimalla. Pitkissä myötäleissä vauhti menee monesti tuonne 30 km/h seutuville ilman sanottavampaa ponnistelua.

Kannattaa muuten, jos sellaisen vehkeen ostaa, tutustua huolella käyttöohjeisiin. Minä näin ensihuuman jälkeen tein, ja kyllä on kannattanut. Esimerkiksi neuvotaan, että polkimien kadenssi (siis poljinten kierrosluku/min) kannattaa pitää välillä 60-90. Merkitsee sitä, että suuremmassa vastamäessä, vaikka kuinka se sähkö avustaa, vaihtaa suosiolla pienemmälle vaihteelle ja polkee vähän taajempaan. Näin ketjuun kohdistuva rasitus pysyy sellaisena, ettei ketju veny aivan piloille.

Juuri tänään kotipihaan tullessa vilkaisin Shimano-merkkisen sähköavustuksen tietokoneelta, että kilometrejä on kesäkuun alkupäivistä kertynyt 2090. Se meinaa kahta tankillista dieseliä (automme tankkiin mahtuu 48 litraa), joten noin kaksisataa euroa olen polttoainekuluja säästänyt. Jos polttoaineen hinta pysyy samana, pyörän hinta kuoleutuu aika pitkän ajomatkan jälkeen…

Mutta en minä sitä päästöjen tai polttoaineen hinnan vuoksi pelkästään ostanut. Vanhenevan miehen fysiikka rapistuu vääjäämättä, ja sitä rapistumista vastaan on taisteltava jotenkin liikkumalla. Kävelemään pystyn kyllä, juoksemaan en ollenkaan, hiihtämään pystyn hyvin, melonta taas on kajakilla tuskaa, inkkarilla menettelee. Talvisin hiihto on suosikkini, ja sitä tuleekin tehtyä mahdollisuuksien mukaan. Nivelrikko mokoma vain vei tasapainoa paljon, paljon huonommaksi, ja jos vaikka istun lattialla, en saa noustua muutoin kuin ensin polvilleen ja siitä sitten ähkien ylös. Kyykyssä en voi olla ollenkaan, ei onnistu.

En siis ole katunut sitä melkoista rahamäärää, jonka puuskasin tuohon kulkuvälineeseen. Kesällä kuuntelin lintujen laulua, ihastelin pientareen kukkia, seurasin hiirihaukkojen ja merikotkien liitelyä, nuuhkin kesän mainioita tuoksuja töihin mennessäni ja sieltä tullessani. Puku, patiinit, nuotit ja iPad kulkevat vedenpitävissä pyörälaukuissa, jotka saa kiinnitettyä helposti Helkaman tarakkaan. Hankin lisäksi titaanisen lukitusketjun, jolla lukitsen mankelin pyörätelineeseen tai muuhun kiinteään esineeseen, ja irrotan ajotietokoneen pidikkeestään. Talvemmalla nappaan vielä akunkin lämpimään väliajoiksi, tässä mallissa se on pyörän rungossa helposti irrotettavissa.

Entä kun tulee pimeä? Helkamassa on oikein hyvät valot. Edessä led, joka näyttää tien hyvin. Juuri torstai-iltana sen havaitsin, kun tulin kuoroa pitämästä tuolta ent. Uusikirkko TL:stä. Lisäksi pyöräilykypärässäni on takaraivon kohdalla päälle painalluksella saatava huomio-led, joka vilkuttaa taaksepäin punaista valoa siten, että mahdollisesti kännykkääkin näpräävä takaa tuleva autoilija havahtuu.

Aion muuten loppusyksystä vaihtaa mankeliini nastarenkaat.

Minun kokemukseni ovat tähän asti myönteiset. Shimanon sähköistys tuntuu luotettavalta, muita hyviä merkkejä ovat AEG ja Bosch ainakin. Helkaman runko on topakka, ja etuhaarukka on jousitettu. Satulan kyllä vaihdoin Selle Royalin leveämpään malliin, otin sen siitä luomupyörästäni. Kapeamman SR:n laitoin vähemmän käyttämääni 24- vaihteiseen. Tässä nykyisessä on 9 vaihdetta, joista vaihde 8 pitää rutinaa, mutta jos vaikka ensi talvena, kun hiihtolomamme aikaan vien pyörän huoltoon, vaihtaisivat vaikka rataspakan siihen. Kai se siinä alkuhuumassa (kun tutkin ne käyttöohjeet vasta viikon pari ostamisen jälkeen) tuli pilalle poljettua, ja siirtäjä oli kuulemma jotenkin vääntynyt, kuten ensihuollon jälkeen huoltoliikkeen kaveri sanoi.

Mutta myös 7. vaihteella on helppoa ylläpitää 25 km/h vauhti, 9. vaihteella poljinten kierrosluku laskee turhan alhaiseksi.

Tässä minun pyörässä on sellainen se sähköavustus, että sähkömoottori on poljinkeskiön yhteydessä. Sanovat, että tämä on luonnollisimman tuntuinen avustus. Avustuksessa on kolme eri teholuokkaa. Eco on 20 newtonmetrin avustus, joka avustaa hyvin tasaisilla teillä. Normal on useimmiten käyttämäni 40 newtonmetrin avustus, ja High puolestaal 60 newtonmetrin avustus, joka on tarpeellinen kovassa vastatuulessa tai ylämäessä. Pyörän avustustoimintasäde riippuu muun muassa valitusta avustustasosta ja muista olosuhteista. Käytännössä olen päässyt yhdellä akun latauksella noin 60-70 kilometriä tässä jonkin verran pienehköjä mäkiä käsittävässä Vakka-Suomen maastossa.

Joissakin sähköpyörissä avustusmoottori on etupyörässä, joissakin takapyörässä, ja sitten joissakin kuten minulla, poljinkeskiössä.

Akun lataan aina tultuani työreissulta. Monesti minulle tulee sellainen 55 km, jos pitää käydä tuolla Autokaupungissa ja mennä sitten sinne ent. Uusikirkko T.L:ään. Akun lataus tyhjästä täyteen kestää kuusi tuntia. Akun jännite on 36 volttia, kapasiteetti 14 ah ja teho 504 Wattituntia (Wh). Varaosana akku näkyy maksavan kuutisensataa.

Olen melko tyytyväinen hankintaani. Arvelen, että hinta-laatusuhde oli minulle optimaalinen. Parempia sähköpyöriä on varmasti olemassa, mutta niiden hintalappu alkaa paljon suuremmalla numerolla kuin minun pyöräni hintalappu. Yhdellä kaverilla on sellainen sähköpyörä, joka avustaa paljon enemmän ja suurempiin nopeuksiin, mutta sellaisella pyörällä on oltava mopon kilvet ja vakuutus. Minä kerkiän kyllä sillä 23-24 km/h keskinopeudella, menee tuonne kaupunkiin ja ent. Uusikirkko T.L:ään se tunti polkiessa. Autolla matka taittuu vajaaseen puoleen tuntiin, mutta yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, kun olen töihin mennyt autolla sähköpyörän hankinnan jälkeen. y

Kuusikymppinen kanttori on siis ihan tyytyväinen eloonsa ja oloonsa. Huolena on vain tuo itänaapurin isännän imperialistiset halut, mutta niillehän ei tällainen tavallinen kylälukkari mitään mahda.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s