Kello näyttää sangen varhaista aamuhetkeä. Unet ovat menneet, vaikka väsyttää ihan oikeasti. Kissa raapii sängyn sivua, kynnet uppoavat sinänsä kestävään kankaaseen. Komennan kissaa: – Ei saa, odota, pappa tulee!

Olen oppinut tuntemaan kissojeni tavat. Vanhempi tulee makaamaan rinnan päälle ja kehrää kuuluvasti, ja kokeilee ensin tassullaan ilman kynsiä nenääni. Jos en nouse, seuraavalla kerralla kynnet ovat ulkona. Vaikka en muurahaisten tapaan ahkera ihminen olekaan, herään ja nousen. Nuorempi puolestaan tosiaan joko upottaa kyntensä sängyn reunaan tai sitten ärsyttää vanhemman kissan murisemaan vihaisesti. Vaikka ovat sisarukset keskenään, eivät ole kovin hyvissä väleissä…

Nousen ja avaan puutarhaoven, nuorempi kissani luikahtaa aamutoimilleen.  

Advertisement

13 kommenttia artikkeliin ”Kissat, kissat…

  1. Kissa on vaativa ja itsetietoinen lemmikki. Sitä ei hevin lahjota, kuten koiraa.
    Kissa sanelee ehdot. Niin se taitaa olla.

    Tykkää

  2. Voi kissat <3! Ihmeellinen ja outo olento. Minulla on jonkinlainen sekoitus maatiais- ja villikissaa. Kolme vuotta tein kaiken mahdollisen ja mahdottomankin saadakseni siitä sisäkissan, mutta onnistuin vasta kissan sairastuttua kilpirauhasen liikatoimintaan. Puolisen vuotta taisteltiin tästäkin! Krapusi nosti mieleen paljon muistoja alkutaipaleeltamme.

    Liked by 1 henkilö

  3. Niin, kissoista pitävien miesten ei kai tarvitse yleensä peitellä muitakaan luonteensa hyviä puolia turhilla uhoamisilla. Näin olen havainnut.

    Liked by 1 henkilö

      1. Niin, saattaa minun parempi olla enempi analysoimatta vain lemmikkien perusteella. Mutta eroja lienee siinäkin suhteessa vaikkapa schäfermiehiin verraten.

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s