-Sano joku luku
– 8
– 9. Hävisitpä niukasti

Tällainen oli lapsuuteni harmiton niukkuuspeli, jonka toimivuuskin oli niukka: täsmälleen yksi kerta, tai sitten toisto alkoi tuoda jotain mustan huumorin tapaista hauskuutta.

Elämäni toinen niukkuuspeli alkoi tuossa vuoden 1990 tienoilla, tai vähän aiemmin. Se niukkuuspeli oli sen miettimistä, että maksetaanko auton vakuutusmaksu vai ostetaanko ruokaa. 1980- luvulla hankittuja ylellisyystuotteita, kuten televisio, putosi taloudesta pois sitä mukaa kuin ne vikaantuivat. Hirveät velat päällä, omaisuus myyty ja työttömyys samaan aikaan. Jotenkin siitä selvittiin.

Nyt on alkanut, reilut puoli vuotta jo kestänyt, kolmas niukkuuspeli, ainakin näin aluksi sentään maltillisempi kuin tuo edellinen. Meidän koti lämpenee sähköllä, joka maksaa tällä erää siirtoineen ja sähköveroineen siinä kolmenkymmenen sentin kieppeille kilowattitunnilta, ja sitten vielä kuukausimaksuja parit kympit päälle. Joulukuun alusta taitaa maksaa jo viisikymmentä senttiä kilowattitunnilta, ja ne maksut päälle. Viime joulukuun sähkönkäytöllä tulevan joulukuun lasku, siis energia ja siirto ja verot ja kuukausimaksut, olisi noin seitsemänsataa euroa.

Kyllähän tässä ratkaisuja miettii…

Eilen soittelin tutulle sähkömiehelle, ja tiedustelin, paljonko maksaisi sellaiset sähkötyöt, että jollain systeemillä ohjattaisiin lämmitys toimimaan vain silloin, kun sähkö on kohtuuhintaista. Sehän tarkoittaa sitä, että pitää siirtyä siihen ylen kammoksumaani pörssisähköön. Minä kun olen turvallisuushakuinen ja markkinakammoinen. No, joulukuun hinnoilla tuo työ maksaisi itsensä takaisin parissa kuukaudessa, sikäli kun se saakelin pörssisähkö sitten olisi jossain kohdassa halpaa.

Velimiehellä on asiat paremmin. Kodissansa kun on sekä puilla lämpenevä keskuslämmityskattila, aurinkoisena aikana varaajan lämmittää aurinkopaneeli, ja kaiken kukkuraksi tuvassa on kunnollinen leivinuuni. Mies on harrastanut koko talossa asumisensa ajan polttopuun keräystä siltä pieneltä metsäpläntiltä, minkä isoisä sotien jälkeen sai ostaa. Näihin saakka on velipojan harrastusta kummeksuttu ja sille on naureksittukin, vaan tänä syksynä on puolestaan puupinomies naureskellut niille, jotka takavuosina ilkkuivat…
Talonsa on haja-asutusalueella, joten kun kuivaa puuta polttaa ja päältä sytyttää, eivät hiukkaspäästöt ole haitalliset. Puunpolttoahan on pidetty nyt suurena ympäristöhaittana, minä kyllä ajattelen, että jos verrataan näin Suomen oloissa menneisiin aikoihin, niin kyllähän ne päästöt on pienentyneet ihan radikaalisti. Ei ole enää suoraan ulos horottavia avotakkoja, tulisijoja on kehitetty tarkemmin puun polttaviksi, ja ainakin tässä mainittu henkilö polttaa pesissään vain ensiluokkaista ja kuivaa puuta.

Mutta minä. Minun kai pitää miettiä, että mistä minä sen viisi-kuusisataa säästän.

Ja kiroilen sitä Putleria ja sitten ennenkaikkea sitä hulluutta, haitallista uskonhuumaa mikä 1980- luvun lopulta lähtien sai aikaiseksi sen, että nämä energiahommat tehtiin yksityiseksi liiketoiminnaksi.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s