Lapsuudenkodin naapurissa oli huvila, lautavuorattu harmaa talo, jossa vietti kesiään Isontalon vanhaemäntä parin lapsenlapsensa kanssa.

Syksyisin he lähtivät pois. Kuitenkin yhtenä talvipäivänä huomasin koulusta tullessa, että sinne oli lingottu tie auki. Samana iltana sinne ajoi kuorma-auto lavallaan muutama kuutio koivuhalkoja, ja muutaman päivän päästä asukkikin poikkesi meille. Sanoi asuvansa talven huvilassa ja että jos saisi tarvittaessa käyttää meidän puhelinta.
Topi oli kuudenkymmenen ikäinen, uurteisilla kasvoilla elämän jäljet. Sen yhden talven se piti majaa siinä, siististi se oli, ei aiheuttanut häiriötä, sanoi aina päivää. Koivuhalon savu nousi savupiipusta iltaisin pakkastaivaalle. Joskus viikonloppuisin Topi tuli taksilla retkiltään. Keväällä hän muutti pois.

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan sadan sanan mittainen kirjoitus, krapuhaastetta emännöi SusuPetal, jonka blogissa haaste sunnuntaisin ilmestyy, ohjeet löydät sieltä.

Advertisement

9 kommenttia artikkeliin ”Talviasukas

  1. Päivitysilmoitus: Majassa | SusuPetal
  2. Topi jäi arvoitukseksi, syy miksi hän muutti huvilaan ja miksi muutti pois. Haikeus on se sana, joka ensimmäiseksi tuli tunteena minulle, en edes tiedä miksi. Ehkä vanheneva, yksinelävä mies sai sen aikaan. Ja tuo, että hän kävi jossakin joskus viikonloppuisin, ehkä istumassa iltaa, miettimässä elämäänsä. Kiinnostava tarina.

    Liked by 1 henkilö

  3. Ehkä Topi oli saanut ”siipeensä”, elämä murjonut häntä ja hän tarvitsi paikan ja ajan päästäkseen taas sinuiksi elämänsä kanssa. Toivon, että onnistui.
    Muuten tiellä ajaessaan tuntuu kotoisalta, kun nenään tuoksahtaa koivuhalon savu.

    Liked by 1 henkilö

  4. Kaikille: en tänä päivänä tiedä Topista muuta kuin että hän eli 1970-luvulla yhden talven kotini lähellä olevalla kesämökillä. Jossain hän kävi töissä, tuli illansuussa kävellen, varmaan oli jäänyt bussista. Ja kävi meillä tosiaan joskus soittamassa puhelimella, jätti kolikoita puhelinpöydälle, kiitti ja meni pois.
    Hänellä oli työmiehen pukineet: sinänsä siistit suorat housut, lämmin talvitakki ja ns. pönttölakki, eli korvukseton karvalakki. Sormien välissä haikusi hänen kävellessään savuke, ei mitenkään poikkeuksellista noihin aikoihin.

    Liked by 1 henkilö

  5. On arvoituksellinen mies tämä Topi, ei koe tarvetta avautua, vaikka varmasti arvaa, että ihmisten mieliä askarruttaa hänen poikkeuksellinen talviasumisensa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s