Viime pyhää on tullut makusteltua tässä monena päivänä.

Olihan se tavallaan ihan huikeaa noin itseni kannalta. Kas, kun minä olen ihan tavallinen maalaiskanttori, teen tasaista kanttorinuraa usein helpoimman kautta. Eikä minulla ole ollut sitten ensimmäisen valekanttorivuoden sellaista kirkkokuoroa, joka kykenisi tekemään niitä asioita, joita tein silloin 1996 syksyllä 1997 keväällä.

Ennen viime sunnuntain projektikuoron harjoituksia olen johtanut kunnollista kuoroa seuraavasti:
Se koko valekanttorivuosi.
Opiskeluajan soveltavat harjoitukset, omalla kohdalla vastuusoveltavat oli 2000 syksyllä ja 2001 keväällä.
Radiojumalanpalvelus adventtina pari vuotta sitten, kaima kyllä sen kuoron harjoitti, minä sitten keikalla johdin.

Yhtään en väheksy sitä liki satapäistä muuta joukkoa, jota olen opettanut ja ohjannut, mutta en onnistunut luomaan siihen joukkoon sellaista opinhaluista fiilistä, mikä kunnon kuoromusiikin edellytyksenä on. Mainitsemani porukka koostuu aivan ihanista ihmisistä, jotka ovat antaneet aikaansa seurakunnan musiikkitoimintaan, mutta jostain syystä suhtautuneet siihen itseään vähättelevästi, vaikka totisesti olen muuta koettanut johtajana. Kun unohdus on iskenyt, on asia kuitattu sillä, että olihan vaatteet sentään siistit, ja kuoronjohtajalle on nakattu kiusaantunut hymy, ja tietenkin asiaan on pitänyt suhtautua ammattimaisesti – siis, että sattuuhan sitä, mutta tottuuhan siihen.

Sunnuntain porukka otti homman alusta pitäen tosissaan, joka harjoituksessa. Laitoin kellekään mitään puhumatta laadukkaan Zoom H4N – tallentimeni kirkon etuosaan nauhoittamaan koko komennon, ja sitten pyhäiltana sen musiikkiosuudet purin, normalisoin ja muunsin mp3- muotoon, ja jaoin tuotoksen sekä laulajille, soittajille että säveltäjälle.

Koko viikon olen itsekkäästi kuin mikäkin Narkissos kuunnellut kerran pari päivässä niitä kahta kappaletta, jotka opetin ja johdin. Olenko se tosiaan minä, jonka kädenliikkeitä nuo ihanat laulajat ja soittajat seuraavat (normaalisti olen joutunut heiluttamaan kättäni siihen tahtiin kuin laulajat ovat laulaneet…), enkä löydä siitä vikaa. Säveltäjä sai esityksemme kuultavakseen, ja hyväksyi sen. Ja itselleni se merkitsi erittäin paljon eritoten siksi, että aika usein olen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan kokenut olevani vaivoin siedetty virsimankeli, ja nyt sain johtaa elämäni ensimmäistä kertaa, 61- vuotiaana, uuden kirkkomusiikkiteoksen kantaesityksen.

Semmoinen hivelee korpilukkarin köyhää ja arpista sielua siinä mielessä, että kelpasinpas edes kerran elämässäni tämmöiseenkin hommaan. Muuten kun se Pyhäaamun rauha ja Mun kanteleeni kauniimmin ovat ainakin kuorototeutuksena vähän hakusassa tai ainakin suuren työn takana.

Se tyhjyyden ja kuivaksi rutistetun hedelmän olo (kiitos kielikuvasta SusuPetal) on mennyt pois, ja reilun viikon päästä oleva seuraava tehtävä, johon rekrytoin kevyen musiikin osaavan laulajan sekä huilistin, on täyttänyt ajatukset eilen ja tänään. Tänään sain sovitukset valmiiksi, ja olen valmiina flyygelin rinnuksiin, lykkään tuomaslauluihin jazz-pitoista soinnutusta, huilistin soittaessa laatimiani obligatoja.

On se tämä kanttorin homma tänä päivänä semmoista. Peruskirkkomusiikki Bacheineen ja kuoroineen, sitten nämä vähän erityyppiset messut, jollaisia on tätä nykyä kerran kuukaudessa. Peruskirkkomusiikki on siitä helpompaa, että joku on sentään säveltänyt ja sovittanut, itselle jää toteutus. Mutta kun tulee tätä tuomasmessu- tyyppistä, niin ei ne soittajat mitään taivaasta leijunutta soita, vaan se on kanttoririevun nuoteiksi kirjoitettava. Toki on kevyen musiikin osaajiakin olemassa, joita käyttämällä nämä sovitus- ja kirjoitushommat jäisivät vähemmälle, saati ettei olemattomiin, mutta se on heille ammatti, ja he tulevat, jos heille maksetaan. Aika usein maksetaankin, mutta kyllä luottamushenkilöt ja hallinto haluavat välillä ihan vapaaehtoisiakin, nollan euron porukkaa käytettävän. Ja se kaatuu sen seurakunnan muusikon päälle, joka sovittaa, harjoituttaa ja vapaaehtoisten kanssa toteuttaa, työmäärä on noin nelinkertainen verrattuna siihen, että käppäilisi itse urkuparvelle ja hoitaisi homman hyvin harjoiteltunakin.

Ammatinvalintakysymys.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s