Tytär käynnisti autonsa, hän katsoi haikeasti vielä taloa, joka oli ollut koti kuusikymmentäkaksi vuotta.
Sitten hän huokaisi, ja ajatteli, että irti on vain päästettävä. Tavallisen elämän tavallinen kulku vilisti muistikuvissa, ja äkkiä se tuntui kovin onnelliselta.
Kun oli tullut puhe oman kodin rakentamisesta, hän oli aluksi vastustellut. Joudutaan tiukoille kymmeniksi vuosiksi, kuinka selvitään, kuinka sitten, jos käy jotenkin huonosti. Aina se jotenkin, oli puoliso vastannut, ja tontti oli saatu tehtaalta halvalla – itse asiassa yhdellä markalla. Talo rakennettiin tehtaalta saadun tyyppipiirustuksen mukaan, ja tehdas lainasi halvalla korolla rahaakin siihen.
Hyvä tässä oli ollut. Ihan hyvä tavallisen ihmisen elämä.
Aikansa kutakin.
Krapu on otsikoineen tasan sadan sanan tarina, ja haastetta emännöi SusuPetal blogissaan. Tämän viikon sanat ovat oma, mukava, vastustella. Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan.
Jätä linkki SusuPetalin blogiin omastasi, niin pääset krapurinkiin.
Äijäblogi IV 
Haikeaa se on talostaan, kodistaan luopua, mutta väistämättä tulee eteen se aika, jolloin ei enää pysty pitämään huolta talosta.
Kerrostalossa, niin kuin minäkin asun, pystyy pärjäämään pidempään.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ja minä paritalossa… olen vain jokusia kotoalähtöjä vaihtelevalta etäisyydeltä seurannut…
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuttu tilanne minulle viime keväältä. Ikää tulee, eikä yksi selviä omakotitalon töistä.
Haikeus liittyy väistämättä tilanteeseen, mutta realisti on oltava. Nyt on hyvä kerrostalossa. Ei lumitöitä, ei puiden kantamista…
TykkääTykkää
Tunnen aika läheisesti henkilön, joka asui liki 60 vuotta itse rakentamissaan taloissa, nyt osaa nauttia rivitalo-osakkeen vähätöisyydestä, ajasta vaikka lukea, katsoa telkkaria, kyläillä…
TykkääTykkää
Aikansa kutakin, sano…tyttö, kun talostaan luopui
TykkääTykkää
Mistä muuten tiedät, että se on tyttö? Kuhan venkoilen…
TykkääLiked by 1 henkilö
Pieni venkoilu aina piristää.
TykkääTykkää
Hieno ja tuo loppu kosketti: ”Hyvä tässä oli ollut. Ihan hyvä tavallisen ihmisen elämä.” Jos tässä maailmassa saa elää tavallisen ihmisen elämän, niin on kyllä etuoikeutettu ihminen.
TykkääTykkää
Aika moni ei saa…
TykkääLiked by 1 henkilö
Unelma toteutui: tavallisen ihmisen, hyvää tavallista elämää, mutta mihin sitä tästä, kotoa… Tarina kosketti jotenkin erityisesti, kun ystävän isällä muutto on edessä ja tuli eteen yllättäen.
Tavallista elämää elettiin mekin kaupungissa, kunnes muutettiin maalle A-nopin rakennuttamaan taloon – elämään tavallista hyvää elämää. Mutta mitä sitten kun ei enää jaksa? Onko palattava kaupunkiin vai löytyykö ”kirkolta” hyvä asunto, yhdessä tai yksin. Sitä on mietitty, kun koskaan ei tiedä.
TykkääTykkää
Elämän kummallisuuksia on ennustamattomuus.
TykkääLiked by 2 people
Lyhyt, haikea tarina luopumisesta. Kiehtomaan jäi, että kenen tytär tässä tarinaansa kertoo.
TykkääTykkää
Vähät sanat saavat liitelijän laatelijan kirjoittamaan epäjohdonmukaisesti. Tytär ja hän ovat eri henkilöitä, tytär tässä kuskaa vanhempaansa jonnekin muualle. Ketä vanhempaa? Sitä ei kerrota.
TykkääTykkää
”loppuelämä on pelkää luopumista…” huokaisi erä iäkäs tuttava. Näinhän se menee.
TykkääTykkää
…mutta jos pitää silmänsä auki, saattaa löytää jotain uuttakin. Sekin ihme on nähty.
TykkääTykkää
Se on tarpeeks, kun on hyvän elämän elänyt 🙂
TykkääTykkää
Riittää, kun selviytyy.
TykkääTykkää
Aikoinaan kuulin sanonnan ’ei pidä rakastua seiniin’. Oli hyvä vinkki kun on tullut muutettua aika monta kertaa 🙂
TykkääTykkää
Kymmenes koti on minullakin, ja lähivuosina taitaa ennätykset paukkua….
TykkääTykkää
Aikansa kutakin. Sellaista on ihmisen elämä.
Harva enää pystyy asumaan samassa kodissa koko elämäänsä. Kahdesti olen muuttanut ja kolmas tulee eteen tavalla tai toisella.
TykkääTykkää
Muuttaa pitää silloin kun pitää muuttaa. Jos ei tarvitse, niin sitten pysytään paikallaan…
TykkääTykkää