Eno eli koko elämänsä naimattomana. Hän oli hyvä meille kaikille sisariensa ja veljensä lapsille. Kun saattelimme hänet haudan lepoon, itkimme kaikki vuolaasti.
Hän ei suhtautunut epäluuloisesti ketään kohtaan. Elämän tumman raidan hän tunsi hyvin omalta kohdaltaan.

Ihaninta oli se, että eno saattoi iltaisin, töittensä jälkeen, tupsahtaa kylään ilmoittamatta kenen tahansa sisarensa tai veljensä perheeseen numeroa tekemättä. Me kaikki sukulaiset olimme hänelle tärkeitä ja läheisiä.  Enon ensimmäinen auto oli Moskvitsh Skandinavia, sitten hänellä oli paljon Volvoja ja yksi Opelkin jossain vaiheessa.

Olin nuorena miehenä monesti viikonloppuisin hänellä kuljettajana, kun hän yksinäistä elämäänsä koetti viikonloppuisin ajeluilla helpottaa. Kaipaan häntä usein.



Krapu on otsikoineen tasan sadan sanan tarina, jota emännöi SusuPetal. Käy katsomassa hänen blogistaan ohjeet.

12 kommenttia artikkeliin ”Enon muistolle

    1. Niitä oli ennen semmoisiakin, oikeastaan aika paljonkin. Sitten ne alkoivat vähetä tavalla, josta nykyisin puhutaan ghostaamisena.

      Tykkää

  1. Lapsuudessa oli näitä välittäviä sukulaisia tai muita kylänmiehiä. Eipä ole nykyisin, ei. Enosi oli tärkeä.

    Tykkää

  2. Tärkeä sukulainen tämä eno. Surullista, että hän eli yksin, kun oli selkeästi ihminen, jolla olisi ollut paljon annettavaa kumppanilleen.

    Tykkää

  3. Mukavaa ja rakastettavaa kaivataan aidosti. Tällainen ihminen elää kuoltuaankin läheistensä sydämissä.
    Kirjoitat enosta lämpimästi.

    Tykkää

Jätä kommentti AilaKaarina Peruuta vastaus