Pyhäpäivän iltana

Näin tämän päivän tehtäviini aika paljon vaivaa. En siis mennyt, kuten ehkä joskus, tekemään tehtäviäni rutiinilla, vaan valmistauduin kumpaankin päivän tehtävään huolella.

Aamukymmeneltä oli messu virkakirkossani. Olen istunut ”uskoste” kotisoittimen vieressä opetellen urkukoraaleja ja miettien soinnutuksia tietäen hyvin, ettei ketään kiinnosta. Silti arvelen, että kannatti – meikäläisen homma kun on semmoinen, että se oikeastaan rekisteröidään vasta silloin, kun se hoidetaan huonosti.
Aika usein olen todennut olevani vaivoin siedetty virsimankeli. Tosin, kunnolla tehty työ jää ehkä noteeraamatta, mutta kunnottomasti tehty takuulla noteerataan.
Ammatinvalintakysymys.

Iltapäivällä oli toisenlainen messu. Sitä varten vasta vaivaa näinkin. Kirjoitin sovituksia huilistille, ja harjoitin laulajan ja huilistin etukäteen. Tämä ei tietenkään näy kellekään, eikä kukaan rekisteröi tekemääni työtä. No, siihen on tullut totuttua tässä vuosikymmenien aikana.

Tätä on jäljellä vielä noin kolme ja puoli vuotta. Sitten jään eläkkeelle, ja teen ehkä vieläkin näitä hommia keikkalaisena.

Perustyö on aivan herkkua! Vieläkin.