Vuonna 2017 minulla oli ns. 55000 kilometrin huolto. Paastosin, laihduin, palelin ja nukuin kylmissäni villasukat jalassa.  Olin lihavuusleikkauksessa, muistan leikkaussaliin vieneen ja sieltä tuoneen sairaanhoitajan iloisesti vispaavan poninhännän oikein hyvin.

Säilytän kirjekuoressa sen vuoden sairaaladokumetteja. Helmi-maaliskuun vaihteessa olin lihavuusleikkauksessa, kesäkuun alussa sain uuden polven vasempaan jalkaan

Toissa pyhänä tuli ensimmäinen varoitus oikeasta polvesta. Käveltiin puolison kanssa 14 kilometriä, ja oikean jalan polvinivel kiukutteli. Viime pyhänä aamumessun jälkeen kävin puolison kanssa noin 7 kilometrin kävelyllä. Sitten lähdin iltamessuun. Maanantaita vasten yöllä heräsin viiltävään kipuun. Kävin röntgenissä, ja edessä lienee seuraava tekonivelleikkaus. Vuonna 2004 ortopedin lausuma ennustus käy toteen lopullisesti.

Advertisement

15 kommenttia artikkeliin ”Seuraava kierros

  1. Ihminen on aika symmetrinen olento. Jos on vikaa toisella puolella, niin kohta pian toisellakin.
    Toivottavasti pääset tekonivelleikkaukseen nopsaan! Harmi, että nämä hoitojonot ovat kasvaneet pandemian ja hoitohenkilöstön vajauksen takia viime vuosina.

    Särky on ikävä seuralainen.

    Tykkää

    1. Jonoa tässä odotan. Katsoin paremman väen puolelta hinnastoja. Ei pysty kykenemään, vasta viiisi, kuusi vuotta olen säästänyt.

      Liked by 1 henkilö

  2. Tässä iässä alkaa olla näitä vuositarkastuksia ja huoltoja. Ja aina löytyy uusia vaivoja. Muista oikein hyvin polvikivut ja sen kuinka ne jäivät kolme vuotta sitten leikkauspöydälle kun sain oikeaan polveen tekonivelen.
    Montakohan varaosaa vielä joutuu vaihtamaan, mietin.

    Tykkää

  3. Vanheneminen on ihan siedettävää niin kauan kun päänuppi toimii, mutta kyllä varmaan on ikävä kokemus tuollainen jatkuva kipu. Itse olen niiltä vielä välttynyt, mutta kuinkahan kauan? Tosin reumanpoikanen joskus vaivaa, mutta se on ihan kestettävää vielä. Jos tarina on tosi, niin tsemppiä kovasti <3!

    Tykkää

    1. Katselin 6-vuotiaasta lähtien jokapäiväisiä kipuja. Itšellä ensimmäinen kipujen löysi kesti 15 vuotta. Nyt jänskätän seuraavaa.

      Tykkää

  4. Voi ei. Kaverillani todettiin Hortonin syndrooma, sarjoittainen päänsärky. Se iskee yllättäen ja tosi kovaa. Huh.
    Toivottavasti saat pian varaosa-apua!

    Tykkää

  5. Siinä olet Äijä oikeassa, että kipu ei jalosta, pahimmillaan se vain v…aa. Meidän suvun välillä ehkä kolkkoakin huumoria, kun porukassa ”kilpaillaan” ketä on kolottanut eniten, joku muistaa muistuttaa mummun sanoista: ”jos ei aamulla mistään kolottais, niin ei tietäis olevansa hengissä”
    nimim. liian paksu ja liian nuori polvileikkaukseen 😉

    Tykkää

  6. Faktaa se on, että vuosien myötä tulee ennemmin tai myöhemmin jotain kremppaa. Peräti kiusallinen kaveri on jatkuva särky.
    Tsempit sinulle, että pääset mahdollisemman pian leikkaukseen. Kulumathan pahenevat ajan myötä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s