En moralisoidakseni, osa 2

Matkapuhelin on ihan huikea keksintö. Muistan, kuinka se vapautti esimerkiksi meikäläisen lehdessä ilmoitetusta päivystysajasta, jona tietysti kukaan ei soittanut. Saattoi sen nokialaisen taskussa ollessa mennä vaikka urkuparvelle harjoittelemaan, ja kaipaava tavoitti. Muistan sukulaisnaisen, joka tuon kapistuksen hankittuaan käveli tupansa lattialla ja ylpeänä kertoi soittajalle, että hän se tässä vain kävelee ja käy tässä puhellessa hakemassa kasvimaalta porkkanoita kesäkeittoon.

Entäpä tekstiviestit! Niistä kehkeytyi muutamaksi vuodeksi uusi viestintäkulttuuri, joilla hommasi äkkiä suuren puhelinlaskun, viestit kun maksoivat 1990- luvun lopulla markan kappale. Arvelen operaattoreiden omistajien olleen tyytyväisiä osinkoihinsa, vaikka tietenkin tuolloin voimakkaasti käynnissä oleva tukiasemaverkon rakentaminen haukkasikin tuotoista jonkinlaisen osan. Jäihän niille rahaa kylvää siihen UMTS-hankkeeseen, joka toki periaatteiltaan on tänä päivänä kovastikin käytössä, monipuolinen työ-ja viihdekapistus siitä kännykästä on tullut.

Niinpä minullakin on kännykän isoveljessä, tabletissa semmoinen nuotisto, ettei taitaisi auton peräkonttiin mahtua, jos se paperisena olisi käytössä. On minulla silti vielä paperinuotitkin käytettävissä, mutta etenkin sivun tai kahden mittaiset biisit on kätevä säilyttää kaiken aikaa saatavana hipaisusta.

Sieltä korkeuksista, jossa kirkossa pidettävät tilaisuudet pääosin vietän, minulla on puheosuuksien aikana hyvä tilaisuus seurata immeisiä.

Nykyään ei ole tavatonta, että perusyleisöömme kuuluva – siis yli 70- vuotias henkilö – siinä puheita pää kallellaan kuunnellessaan vilkaisee näytölle vilahtavan iltapäivälehden syötteen linkin.

Pragmaattisesti ajatellen kännyköistä on ollut hyötyäkin…. Nimittäin ennen kännykkäaikaa rippikoululaiset koittivat sitä kirkossakäyntivelvoitettaan täyttää, ja ajankulukseen supisivat ja tuuppivat toisiaan niin, että pappi heitä joutui joskus nuhtelemaan, joskus joku kolmannen asteen herätyksen saanut seurakuntalainenkin jopa saattoi nousta ja alkaa moittia nuoria. Tämä tosin on läsnäollessani käynyt vain kerran.

Älykännyköiden tultua nuoriso kirkossa käydessään rauhoittui. Katse oli nauliintunut yhteen kohtaan, ja etenkin hämärinä aamuina heidän kasvonsa loistivat kuin enkelten kasvot. Yhden kerran olen itse puuttunut kännykän käyttöön. Olin nykyisessä virkakirkossani tuolloin vierailevana tuuraajana jonain alkutalven sunnuntaina. Parvelle rontosteli nuorukainen, laittoi mopokypärän viereensä penkille, kaivoi puhelimen goretex-takkinsa taskusta, laittoi nappikuulokkeet korviinsa ja alkoi katsella sieltä luuristaan varmaan jotain videota.

Mikä lie ilkeyden puuska minut tavoittanut, mutta alkuvirren jälkeen menin nuorukaisen tykö, ja sanoin, että jos tästä käynnistä meinaat merkinnän saada, niin laitat tuon puhelimen nyt taskuusi tai ainakin otat kuulokkeet pois korviltasi.

Kaksinaismoraaliinhan minä siinä syyllistyin. Kolme vuosikymmentä saarnoja kuunnelleena kajoan itsekin tuohon taikakaluun aika usein, kuunnellen kylläkin, mitä työkaveri puhelee. Etenkin parina viime vuotena, sen ihanan perheenäitipapin saarnatessa useimmiten ihanasti, olen jättänyt jopa kajoamatta tuohon addiktiota aiheuttavaan kapistukseen. Mutta kun sattuu saarnaamaan joku oikeassaolija, herätyskristillinen totinen ukkosenjyrinän poika, kaivelen ilman tunnontuskia sen kapistuksen ja selvitän muutaman tason karkkipeliä. Että tavallaan en oikeasti voi niitä rippikoululaisia moittia.

Mutta tämä kännykkäaddiktio kun koskee minua tai murrosikäisiä (jotka ovat sydämen sivistyksessä paljon yläpuolellani) monin verroin fiksumpia ja sivistyneempiäkin ihmisiä! Muuan kuuluisa nuori urkuri valitti, että konsertissa, jonka hän toteutti kollegansa kanssa, ja jonka eteen hän ja kolleega olivat nähneet paljon vaivaa, ja jossa oli arvovaltainen kutsuvierasjoukkokin paikalla, yleisössä istuvat arvostetut taiteilijatkin olivat…
Niin, selanneet iltapäivälehtien sivuja.

Mutta tosiaan. Tässä kyllä pata kattilaa soimaa, mutta toisaalta käsittääkseni rehellisyys on sittenkin parasta.

Advertisement