Empiirinen näkökulma vaalikoneen väitteeseen

Olen katsellut huvikseni näitä erilaisia vaalikoneita.

Oliko se Yle vai mikä, joka esitti vaalikoneessaan väitteen, että Suomessa on liian helppoa elää sosiaalitukien varassa.

Minulla on kokemusta siitä. Vuonna 1990 jouduin lopettamaan yrittäjätoiminnan, ja jouduin almujen aneluun. Kun kuitenkin syödä piti.

Sosiaalitoimistossa asioin tuona vuotena kolmekin kertaa, ihan sen takia, että pöytään piti jotain pötyä saataman. Jokaisesta kerrasta jäi kertakaikkinen paskan maku suuhun, ihan siinä määrin, että myöhemmin, kun sain töistä riittämättömät pikkutulot, minulle moni sanoi, että sulle kuuluisi nämä avustukset, niin kohtalaisen karkeaa kieltä käyttämällä torjuin ajatuksen.

Toisella kerralla sain jonkinlaisen avustuksen, kun ensimmäinen yrittäjyyden jälkeinen työnantaja pyllähti konkurssiin, ja palkka jäi saamatta. Hakemus palkkaturvaan oli tehty, ja sitä vastaan sain sitten muistaakseni tuhatviisisataa markkaa. Olikohan niitä reissuja sittenkin kaksi tuohon kepulaiskunnan sossuun, tuo määrä kun on aika suuri avustukseksi.

Kun aloin sitten aikojen päästä saada työttömyyskorvausta, sosiaalitoimi ilmoitti perivänsä avustuksensa niistä takaisin. Perittävä määrä oli muuten suurempi kuin senaikainen peruspäiväraha.

Sen tähden se henkilö, joka väittää tukien varassa elämisen olevan houkuttelevaa, olkoot sanomatta sitä viittä metriä lähempänä minua, sillä jos näin tapahtuu, niin minä virtsaan sanojan kengille. Ihan omien kokemusten perusteella.

Kyllä vaikka tällaisesta suojatyöpaikasta, millainen minulla on, tienattu pienehkö palkka peittoaa mennen tullen tuet, nöyryyttävän viranomaisten tentattavana olemisen. Jokunen tuntemani henkilö on sitä mieltä, että ne elää ihan mukavasti tekemättä mitään. Että mukavaako on notkua kaiken aikaa nettiyhteisöissä ja tietokonepeliporukoissa ja television ääressä?

Älkää hyvät ihmiset naurattako edes.

Nuo puheet on verrattavissa tähän:

Lyödään joltakulta hampaat kurkkuun ja pahoinpidellään se muutenkin toimintakyvyttömäksi. Sitten tarjotaan kuivaa näkkileipää, ja ihmetellään, että miksei apu kelpaa.

Tulin todella vihaiseksi tuosta vaalikoneen kysymyksestä.

Advertisement