Niin sanoo tutkijatkin!

Ne kaikenmaailman dosentit, niin kuin rakastettu ja kaivattu entinen pääministeri sanoi.

Rähjäsin öylyssäpäivänä viiden puoluejohtajan varauksetta hyväksymää vaalikoneen väittämää vastaan omasta kokemuksestani. Kokemus on ollut voimakas, sillä siitä on reilut kolmekymmentä vuotta, ja se edelleen herättää minussa voimakkaita tunteita.

Vuodesta 1996 lähtien olen elättänyt itseni tällä lukkarin hommalla, vuosina 1990-1995 työnteolla itsensä elättämistä sekatöillä oli vain pari kolme kuukautta vuodessa, muuten sinnittelin niiden tukien varassa ja armoilla. Siinä oli kuulkaa ihmisellä valtuuvet vähissä! Marjamehtään ja kalalle saattoi mennä, muuten käytiin siellä silloisessa Työvoimatoimistossa toteamassa virkailijan kanssa, että eipä ole hommia, johon kävisin.

Yle sai minulta tänään kohteliaat aplodit, kun toi julki jutun, että tuo vaalikoneen väittämä ei tutkitustikaan pidä paikkaansa.

Mutta turhaahan tutkijoiden ja minun nillittäminen on. Eihän viiden puolueen yksinkertaiset kannattajat toki saata ymmärtää sitä, kun ei ole kohdalle tullut sitä, että jonakin aamuna pomo sanoo, että sinun hommat oli nyt tässä. Tai jos on sanonutkin, niin on löytänyt jotain uutta. On muuten hieno homma, jos näin on käynyt.

Itse putosin silloin yli 30 vuotta sitten aina tyhjyyteen, melkein mikä tahansa olisi kelvannut, jos olisi elannon hommasta saanut. Kerrankin olisin päässyt naapuripitäjässä olevaan puusepäntehtaaseen hommiin, mutta järkevä esihenkilö totesi, että palkka on tämä, ja siitä kun verot maksat ja sieltä 40 kilometrin päästä töissä käyt, saatat jäädä ohkaiselle. Siinä tosiaan kävi niin, että tuet olivat paremmat kuin töissäkäynti. Töissäkäynti olisi tuonut todella kusisen tilanteen, jos esimerkiksi loppuunajettuun autoon olisi tullut jotain vikaa, miten olisi päässyt eteenpäin. No, olisihan sitä voinut muuttaa samalle kylälle ja käydä töissä jalan. Vuokra olisi ollut sellainen, että tulos olisi ollut sama kuin muutenkin.

Yksinkertaisen oikeiston hellimä ajatus on siis minun kannaltani empiirisesti jotakuinkin kelvottomaksi todettu.

Ne toki jaksavat ihmetellä, miksi työ ei kelpaa…

En tiedä, huudanko tyhjyyteen, mutta käsittääkseni tilanne on seuraavanlainen:

Yksinkertaisen oikeiston mielestä työstä palkaksi riittää euro tai kaksi tunnissa. Työstä saatavalla palkalla ei ole tarkoituskaan tulla toimeen. Ja koska henkilö on töissä, niin hän toki tulee palkallaan toimeen, vaikka tämä ei toki tarkoituskaan ole.

Lapsuudessani toimeentulon ehto oli se, että kotitontilla viljeltiin perunaa, sipulia ja juureksia. Se tontilla oleva maapohja oli olemassa, ja se oli ihan ok. Omia perunoita, porkkanoita ja sipulia syötiin pitkin talvea, välillä pelkän ruskean kastikkeen kanssa. Kun isä joutui tapaturman vuoksi sairaalaan vuonna 1965, siskon suupielet aukesivat vuotaviksi ravinnon puutteen vuoksi. Mummo antoi klöntin sianlihaa, ja siskon suupielet lakkasivat vuotamasta. Isän kuntouduttua ei puutetta enää kärsitty.

Siihen aikaan sosiaalitoimi oli aika rankkaa. Ei sinne menty ennen kuin viimeisessä hädässä. Sinne menijä vastasi ensin seuraaviin kysymyksiin: Onko kodissanne radio? Jos on, niin myykää se ensin, ja sitten, kun ne rahat loppuvat, tulkaa takaisin.

Tiedossani ei ole, mitä näiden toimenpiteiden jälkeen seurasi. Ehkä perheen hajottaminen, vaikea sanoa.

Advertisement