Pyöräilykausi avattu!

Viime kesäkuun 4. päivän iltana tuli iso muutos liikkumiseeni. Postin kuljetus toi tuohon pihaan viikkoja odotellun sähköavusteisen polkupyörän, joka on merkiltään Helkama ja malliltaan CE9. Siinä on 504 wattitunnin akku, sellainen parikiloinen murikka, yhdeksän vaihdetta ja se sähköavustus keskiössä.

Tällä viikolla kävin jo alkuviikosta ihan kauppareissun kaupungissa mainitulla kulkupelillä, matkaa kertyy 25 kilometriä suuntaansa. Tänään kävin saman reissun työasioissa, ja aion mennä huomennakin.

Isokokoinen akku riittää 50 kilometriin reilusti, jopa 60-70 kilometriäkin menee, kun käyttää helpoilla osuuksilla pienintä avustusta. Mutta jos akku loppuu kesken matkan, on luvassa punnertamista! Pyörä painaa akkuineen 35 kiloa, tukevan tekoinen kun on. Joskus, kun on tullut jotain vauhtimutkia, on akku saattanut loppua kilometriä ennen kotia, ja loppunousuissa on pusero kastunut!

Mutta tänään ei kastunut. Kävin pääkallonpaikalla hoitelemassa asioita, sieltä suuntasin laulutunnille, jotka meillä työnantaja laupiaasti tarjoaa, sitten ruokakaupan kautta kotiin.

Olen hankkinut mankeliini kaksi tavaratelineen sivuille kiinnitettävää laukkua, joiden kummankin vetoisuus on 70 litraa.

25 kilometrin siivu menee vähän reilussa tunnissa. Tänään meni tunti ja kymmenen minuuttia, kun oli navakahko vastatuuli mennessä. Paluumatkaan kulahti jopa enemmän, kun kävin tullessa kaupassa ja vielä pysähdyin puolessa matkassa vähän jaloittelemaan.

Pakko on sanoa, että etevän kulkupelin ovat Hangossa rakennelleet. Samoin Nipponin pojat ovat tehneet Shimano- nimisessä yhtiössä etevät vaihteistot siirtimineen, nestetoimiset levyjarrut ja vielä sen sähköavustusjärjestelmän, joka koostuu poljinkeskiössä sijaitsevasta apumoottorista, akusta ja ajotietokoneesta, joka on semmoinen kännykästä noin puolet kokoinen irrotettava mötikkä, jonka sujautan kaupungilla pyörän huolellisesti runkolukolla ja vielä lukitusketjulla johonkin kiinteään esineeseen lukittuani taskuuni. Akku on lukittu paikalleen, ja sen saa irti pyörän avaimella.

Viime kesä- ja marraskuun välillä sillä tuli työajoja noin 2500 kilometriä, talvella hyvästä rengastuksesta huolimatta vain vajaat 200. Ilmeni nimittäin, että nastarenkaiden vierintävastus on niin suuri, että 25 km suuntaansa, siis 50 km yhteensä, on liikaa pyörän akulle. Ja toisekseen polanteinen, talvinen tie oli inhottavaa ajaa, täristi ja puisti fillaroitsijaa kuin piru kerjäläistä siinä noin 20 km/h vauhdilla, mikä on miellyttävä ajonopeus.

Arvelen, että kopeloin auton avaimia taskuuni entistäkin vähemmän…..