Minä olen kirvesmiehen poika. Lapsuudenkodissa leipä oli isän töissä, hän se rakensi milloin Puolustusvoimille tiloja, milloin koteja ihmisille, rakensi kaiken aikaa. Nuorena miehenä armeijan jälkeen ja teininä ennen armeijaa olin rakennustöissä, rakentajaa ei minusta tullut.
Lapsuudessa vappu oli se ilmapallo- ja serpentiinipäivä. Mihinkään marsseihin ei meiltä kotoa koskaan osallistuttu, mistä seikasta olen kiitollinen. Marssimisesta sain kyllin ollessani asevelvollisuuden nojalla Puolustusvoimien palveluksessa kesäkuusta 1980 helmikuuhun 1981.
Elämäni tärkeiden ihmisten joukossa on myös väkeä, joille vappu on ollut punainen vaate. Jokuset elämäni tärkeät ihmiset ovat valjastaneet vapunpäivinä sontareen hevosen eteen, ja lannoittaneet tiluksiaan juuri tänä päivänä.
Itselleni vapunpäivä on ollut enimmäkseen miellyttävä vapaapäivä, lukuun ottamatta kapakkamuusikkovuosiani, jolloin vapunpäivisin oltiin päivällä soittamassa lounasmusiikkia jossain, illaksi lähdettiin keikalle vapputansseihin toisaalle.
Ylioppilaslakkia olen pitänyt päässäni ainoastaan 31.5.1980. Äitini, jonka poismenosta on jo kohta 14 vuotta, säilytti ylioppilaslakkia, ja veljeni on jatkanut säilyttämistä.
Jos satun velipojan luona käymään, saatan ottaa ylioppilaslakin talteen, ja sen jälkeen laittaa päähäni vapunpäiväni. On 43 vuotta siitä, kun lakin päähäni Jyväskylän Lyseon kevätjuhlassa päähäni painoin.
Ka, minusta on tullut kaikkinaisten juhlien osalta välinpitämätön. En ole saanut kicksejä mistään juhlista milloinkaan.
Äijäblogi IV 