Ascension Day, sanotaan tämä päivä Englanniksi. Mikä ettei, viime vuosisadan mestarisäveltäjä Olivier Messiaen sävelsi upean urkuteoksen L’ Ascension. Sakemanneille tämä on Christi Himmelfart, ruotsalaisille Kristi Himmelfärdsdag. Meillä Suomessa päivän nimi viittaa vain pyhyyteen (Hela – helga). Olihan se silloin takavuosina joskus Kristuksen taivaaseenastumispäivä.

Minä olin tuossa iltapäivällä soittamassa messun tuossa lähikirkossa. Kauan sitten täällä olleen kirkkoherran jälkeläiset olivat halunneet, ja kappalainen otti koppia. Kysyi minulta, että tulenko, ja minä, että kyllähän minä aina soittamaan ja laulamaan tulen, siitähän seurakunta minulle maksaa. Suntiota ei tälle kylälle riittänyt, mutta tehtiin vähän talkoilla suntion hommat. Minä avasin kirkon ovet ja tiesin viinikaapin avaimet, leväytin pikarit alttarikaiteelle.

Sitten tehtiin se messu, kappalainen liturgisoi, vierailija saarnasi ja minä tutusti urkuja pelasin ja vähin laulelinkin. Oli paikalla myös kelpo sellisti ja melkein yhtä kelpo lauluryhmä.

Kahvittajarouvatkin olivat paikalla, ja häippäisivät kahvinkeittoon laskettuaan väen. Minäkin aluksi meinasin, että kahvilla käyn, mutta sitten ilmeni, että kirkkoväessä oli kovaa flunssaa sairastavia. Minä en semmoista nyt halua, kun reilun viikon päästä pitäisi olla puukkomiehen puhuteltavana.

Niinpä havaittuani tilaisuuden loputtua asiaintilan rynnistin kotiin, pesin käteni Erisan-vaahdolla ja toivon hartaasti, ettei pöpö livahtanut elimistööni. Kyllä pitäisi tekonivelleikkausjonossa olevalle laittaa sairaslomaa joku viikko ennen h-hetkeä, että saisi olla ainoastaan turvallisessa ympäristössä. Seinällä tikkailla keikkuminen kun on lastenleikkiä siihen verrattuna, että pitää olla samassa tilassa pärskivien ja niiskuttavien ihmisten kanssa.

Nyt sitten jännätään.

Jätä kommentti