Niilon päivänä

Muistan lapsuudesta kodin seinäkalenterin. Siinä luki joulukuun 6. päivän kohdalla: Itsen.p. Niilo.

Jotkut joutilaat kuulemma osoittavat käynnissä olevien uutisten mukaan mieltään. Toisaalta meillä on siitä ihana maa, että kaikenlaiset hörhöttäjät ovat saaneet ja saavat mielipiteensä sanoa ihan vapaasti, poliisi ainoastaan huolehtii siitä, ettei kenellekään aiheudu vaaraa.

Onhan meillä täällä isänmaassa semmoistakin porukkaa, joka on valmis käyttämään koviakin otteita sanomansa perille viemiseksi, onneksi heitä varten on olemassa riippumaton poliisi- ja oikeuslaitos, toisin kuin joissakin Euroopan maissa.

Minun niilonpäiväni kului aamusta illansuuhun asti töissä. Oli kaksi sanajumalanpalvelusta, kaksi kunniakäyntiä sankarihauduilla ja kaksi itsenäisyyspäivän juhlaa.

Minä siellä soitin ja lauloin ja vähin laulatin ja säestinkin. Koko valoisa päivän aika siinä meni, mutta ei sillä niin väliä, kun on näinkin kelvollinen isänmaa.

Advertisement

Kun emme ymmärtäneet

Marraskuussa maksoimme sähköenergiasta vähän yli 20 senttiä kilowattitunnilta, nelinkertaisesti vuoden takaiseen verrattuna. Seurasimme tarkkaan pörssisähkön hintoja. Yhtenä viikonloppuna se oli melkein ilmaista. Siinä olisi kelvannut lattialämmitykset laittaa päälle ja käydä vaikka saunassakin, eikä olisi tuntunut missään. Vaihdettiin siihen kuuluisaan pörssisähköön.

Kymmenen minuutin päästä sähkö maksaa vain 31,305 senttiä kilowattitunnilta, ja aiomme lämmittää kotiamme ilmalämpöpumpulla tunnin ajan. Lisäksi ensi yönä kolmisen tuntia. Meille asennettiin eilen semmoiset kauko-ohjattavat releet, joilla voimme hallita neljää sähkösyöppöä: lämminvesivaraajaa, kylppärin ja keittiön lattialämmitystä ja ilmalämpöpumppua.

Yöllä on halpaa tuossa neljästä seitsemään, silloin laitan taas ilmalämpöpumpun päälle.

Vaimokulta sanoi usein alkuvuodesta: tee uusi sähkösopimus. Olin jotenkin unessa, ja kun uuden sähkösopimuksen aika tuli, oltiin lähinnä minun vuokseni erittäin kalliiden vaihtoehtojen äärellä.

Kuitenkin:

En toki vaihtaisi olotilaani vaikka Hersonin tai Kiovan asukkaiden kanssa. Minua vain suunnattomasti potuttaa se, että sähköyhtiöiden osakkeenomistajat saavat tekemättä yhtään mitään ihan huippuosingot. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että saisivat vaikka 4-6% osingot, sehän olisi ihan kohtuullista ja markkinatalouttakin. Nykyisestä suurmarkkinataloudesta en käyttäisi enää toimittaja Taanilan nimitystä kapitalismi, vaan paremminkin kartelli…

Lepopaikka

Viime yönä pörssisähkö oli monta tuntia alle kahdenkymmenen sentin kilowattitunnilta. Vaikka tiesin kalliiksi tulevan, laitoin herätyskellon soittamaan yhdeltä. Silloin napsautin keittiön lattialämmityksen päälle ja nostin kylpyhuoneen aina päällä olevaa lattialämmitystä vähän lämpimämmälle, ja ilmalämpöpumppukin oli yöllä nelisen tuntia päällä.

Oli kyllä ihanaa kellon soidessa kuudelta tassutella keittiön lämmitetyn lattian yli ja napsauttaa lämmitys pois päältä. En etukäteen laskenut, paljonko tämä luksus maksoi.

Viime helmikuussa, kun Vladimir Pyhän joukot hyökkäsivät Ukrainaan, kirjoitin semmoista, että onneksi kaapissa on lämpimiä vaatteita ja hyviä untuvatäytteisiä retkeilyvarusteita. Jälkimmäisiä ollaan käytetty paljonkin, kun sähkön hinta on ollut korkealla, niin tasahintaisissa kuin sittemmin pörssihintaisissa sopimuksissa.

Onnellinen on se asuja, jolla on kotonaan hyviä tulisijoja ja liiterissä hyvin kuivaneita puita. Prasuttamine on kaikem parast homma juur ny.

Kuuntelin Ylen Uutispodcastien menneitä lähetyksiä ollessani kävelyllä paremman puoliskon kanssa.

Meillähän oli joku välikysymyshommeli energia-asioista tuossa taannoin. Uutispodcastin vieras ihmetteli välikysymystä hallitukselle, sillä Fortumin silloinen johtaja Pekka Lundmark, joka sittemmin ilmoitti ottavansa täyden vastuun touhuista, sanoi vuonna 2017, Juha Sipilän hallituksen ollessa vallassa, ettei valtiolle kuulu vähäänkään, mitä Fortum tekee. Fortumin homma ei ole kuullella valtiota, vaan tehdä voittoa osakkeenomistajilleen.

Tämähän liittyy siihen, että vuonna 2013 Fortumin kassa pursui rahaa, ja valtio halusi parempia tuottoja. Ei suinkaan osinkoja, joilla olisi voinut vaikka lyhentään valtion velkaa… Kiitos vain Kataisen Jyrki.

Mutta ehkäpä Jykä halusi Fortumin tekevän niin isot voitot, että valtion velat maksettaisiin kuten silakka maksetaan? Kuka sitäkään tietää…

No, minun kattilakunnassani yritetään jotenkin tässä kotona tarjeta. Untuvaisilla underquilteilla se öisin onnistuu ihan hyvin. Käyttämättä ovat vielä untuvatäytteiset makuupussit, jotka luontoretkillä ovat riippumattojen alle laitettavien underquiltien kanssa lämpimän takaaviksi vaihtoehdoiksi.

Menneinä vuosina sitä käytettiin joskus tässä kotona jopa tuhannenkin kilowattituntia kuukaudessa. Pidettiin tupa lämpöisenä, paistettiin uunissa haudutettuja ruokia, saunottiin pari kertaa viikossa. Nyt ei niin tehdä, kysyntää on hillitty. Sauna lämmitettiin meillä viimeksi elokuussa. Leivänjuuren laitoin pakastimeen, kun ei puu-uunia ole käytössä.

Ja ne kalifornialaiset eläkeläisopettajat saavat sentään sijoituksilleen kohtalaiset tuotot. Että kai tämä ihan hyvin menee…

Talviasukas

Lapsuudenkodin naapurissa oli huvila, lautavuorattu harmaa talo, jossa vietti kesiään Isontalon vanhaemäntä parin lapsenlapsensa kanssa.

Syksyisin he lähtivät pois. Kuitenkin yhtenä talvipäivänä huomasin koulusta tullessa, että sinne oli lingottu tie auki. Samana iltana sinne ajoi kuorma-auto lavallaan muutama kuutio koivuhalkoja, ja muutaman päivän päästä asukkikin poikkesi meille. Sanoi asuvansa talven huvilassa ja että jos saisi tarvittaessa käyttää meidän puhelinta.
Topi oli kuudenkymmenen ikäinen, uurteisilla kasvoilla elämän jäljet. Sen yhden talven se piti majaa siinä, siististi se oli, ei aiheuttanut häiriötä, sanoi aina päivää. Koivuhalon savu nousi savupiipusta iltaisin pakkastaivaalle. Joskus viikonloppuisin Topi tuli taksilla retkiltään. Keväällä hän muutti pois.

Krapu on otsikko mukaan lukien tasan sadan sanan mittainen kirjoitus, krapuhaastetta emännöi SusuPetal, jonka blogissa haaste sunnuntaisin ilmestyy, ohjeet löydät sieltä.

Sähkökritiikkiä

Meillä värjötellään nyt noin 15 asteen lämpötilassa täällä kotona. Meillä alkoi eilen pörssisähkön käyttö, asia, jota kammoksuin voimakkaasti aina näihin päiviin asti. Ilmalämpöpumppu on ohjelmoitu käynnistymään kello 1 yöllä, ja lämmittämään aamuviiteen. Pyykinpesukone aloittaa kahdelta.

Kiinteähintainen sähkösopimus olisi tällä hetkellä noin 42-61 senttiä kilowattitunnilta. Kodissamme ei ole yhtään tulisijaa.

Meillä on jo kuukauden ajan käytetty normaalien peitteiden lisäksi untuvatäytteisiä riippumaton underquilteja tuomassa lämpöä nukkumiseen. Eilen juttelin naapurin rouvan kanssa tuossa pihalla, kun tulin kaupungilta. Rouva kertoi saaneensa 400 euron sähkölaskun. Meillä oli sentään vain noin 90 euroa lokakuulta, kun oltiin varauduttu.

Suurelta osin voin syyttää terroristista naapurimaata tästä. Mutta oma osansa on myös sillä hirvittävällä uskonhuumalla, kun 1990-2000- luvuilla yksityistettiin sähköntuotanto ja jakelu. Vuonna 1987 tuli valtaan Harri Holkerin hallitus, jota seurasi traaginen Esko Ahon hallitus, ja Paavo Lipposen hallitus laittoi vielä pahemmaksi. Matti Vanhasen, Mari Kiviniemen, Jyrki Kataisen, Alexander Stubbin ja Juha Sipilän hallitukset veivät tuhoa kaikki vahvasti eteenpäin. Näille kaikille oli yhteistä usko ja luottamus ”markkinoihin”, ja ne tekivät päätökset, jolla energiantuotanto saatettiin tuottamaan voittoa kalifornialaisille opettajille. Iloitkoot he tästä.

Sitä minä vain, että muinoin energiantuotanto ja jakelu olivat yhteisesti hallitut. Sähkön hinnan määräsi paitsi markkinatilanne, myös kustannusten nousu. Energianjakelun omistavat kunnat ja tuottamisen hallinnut valtio olivat tyytyväisiä, jos kustannukset tuli katettua. Sittemmin otimme riemusta kiljuen potille mukaan sijoittajat, jotka potkaisivat kunnallisten sähköyhtiöiden vetelehtivät työntekijät tuorravaan työhön, ja vaihdoimme ne pörssiyhtiöiden ostopalveluilla silloin ja tällöin töissä oleviin huoltajiin.

Nyt maksamme naurussa suin pörssisähköstä summan, joka vie aika suuren osan tuloistamme ja eläkkeistämme, mutta ollaanhan sentään vapaassa markkinataloudessa.

Siitä iloitkaamme. Ja kuunnellaan Maiju Lassilan mainion kuolleista heränneen Jönni Lumperin raakkuvalla äänellä toteama: ”Joit myrkyn! Myrkyn joit!”. Etenkin seuraavien vaalien jälkeen sen taas saamme tuta.

Hyvä, että edes yksi

Oli syyskuinen iltayö, istuimme piknikillä suurehkon sisäjärven saaren rannalla. Paikalle oli saavuttu tervatulla soutuveneellä.

Eväänä oli pullo punaviiniä ja muutama voileipä. Elämä oli kumpaakin kolhinut siinä määrin, että ystävyys pysyi erimerkkisistä sukupuolista huolimatta täysin platonisena ilman minkäänlaista ponnistelua. Ikäero, 15 vuotta, saattoi myös vaikuttaa asiaan. Mutta tärkeänä ystävyyden kumpikin koki.

Vaihdettiin kokemuksia. Toisella oli ollut ystävä, joka oli päätynyt itsemurhaan. Sitä oli edeltänyt pitkä puhelu, jossa elämää oli laajalti pohdittu. Omatoimisen lähtönsä päättänyt oli kysynyt toiselta:
– Näkyykö siellä nyt yhtään tähteä?
– Kyllä, täällä näkyy yksi.
– Hyvä, että edes yksi.

Taivaankannella loisti tuhansia tähtiä.
****

Viikon 47 krapu, jota emännöi edelleenkin SusuPetal, perustuu oheiseen kuvaan. Krapu on otsikoineen 100 sanan tarina, ei enempää, ei vähempää. Ohjeet Susun blogissa.

Kun sakissa tyhmyys tiivistyi

1970- luvun lopulla nuoret jakaantuivat diinareihin, punkkareihin ja hämyihin. Innokkaimmat kävivät Helsingissä Lepakossa ihmettelemässä nuorison suurta nousua.

Itse katselin noita leirien kahinoita sivusta, enkä oikein käsittänyt Jyväskylän Asemakadulla maleksimista. Ja minunhan olisi pitänyt matkustaa bussilla 35 km, ja palata sitten klo 23.15 lähtevällä viimeisellä. Siihen aikaan busseja kulkikin tiheään, jopa tunnin välein.

En siis notkunut viikonloppuisin Assalla, vaikka Jyväskylässä lukion kävinkin. Olisihan siellä toki ikäisiään tavannut, taisi olla välillä tiheässäkin porukkaa siellä. Ja aina joskus sitten viikolla koulun käytävillä puhuttiin siitä, kuinka joku oli saanut pataan siellä.

Tai ei siihen aikaan pataan saatu, silloin saatiin turpaan.

***

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Syksyä ja ikävää Napasalon kirkolla

Pentti Haanpää (1905-1955) oli maamme kirjallisuuden kulmakiviä. Suosittelen ihan jokaiselle lukemaan hänen teoksensa, ne kaikki. On olemassa Eino Kauppisen toimittama kokoelma, samoin Otava- kirjankustannusyhtiön versio mestarin kootuista. Suosittelen jälkimmäistä. Itselläni on divarista ostettuna se Kauppisen toimittama.

Joka tapauksessa Pentti Haanpää on kirjoittanut jutun nimeltä Syksyä ja ikävää Napasalon kirkolla. Siinä hän kertoo marraskuisesta illasta, ja vaikka juttu on kirjoitettu ennen vanhempieni syntymää, on se edelleen ajankohtainen.

Vuoden 2022 opetus?

Minulle kuluva vuosi on ollut vähän hankala. Heti alkuvuodesta kävi ilmi, että se tuo Venäjä on pysynyt ihan samana, mitä se on koko historian ajan ollut. Siis semmoinen, että sillä on omat säännöt, ja se piutpaut antaa esimerkiksi ihmishengille. Tuo mainio suurvaltahan on murhannut kautta historian valtaansa pönkittääkseen milloin ketäkin, suomalaisiakin esimerkiksi Isonvihan aikana ihan sumeilematta.

Kansainvälisissä yhteykseissä se esiintyy ihan kirkkain silmin ja suunnattomasti hämmästyy sitä kohtaan esitetystä kritiikistä.

Ukraina joutui tällä kertaa tuon suurvallan tuhovimman kohteeksi. Ukraina sinänsä on ollut venäläistyyppinen roistovaltio, mutta kun se alkoi pyrkiä kohti läntistä demokratiaa, joutui heti sodan kohteeksi. On ollut sitä jo kahdeksan vuotta, enemmälti kuluvan vuoden helmikuusta lähtien.

Venäjä siis pitää pahana sen, että valtiossa voi esiintyä erilaisia mielipiteitä. Esimerkiksi meillä Suomessa viimeksi oli poliittisia vankeja silloin, kun maamme oli liitossa natsi-Saksan kanssa. Vai olisiko nuo sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä tuomion saaneet olleet niitä?

Yksinkertainen oikeistohan vaati Neuvostoliiton hajottua totuuskomissiota ns. rähmälläolovuosista osoittaen oman naurettavuutensa.

Minun mielestäni vuoden 2022 opetus on tämä:
Venäjän kanssa ei tule ryhtyä mihinkään kauppoihin, joiden myötä tuo terroristivaltio voi asettaa mitään pakotteita. Silti Venäjä on naapurimaamme, ja meidän pitää tulla sen kanssa jotenkin toimeen. Niinpä jonkinlainen kulttuurivaihto on ihan suositeltavaa. Kuorot, kansantanssiryhmät ja sen sellaiset olkoot edelleenkin ihan tervetulleet. Mariinski-teatteri voi hyvin vierailla. Kirjailijakonferensseja voi olla, jos se kirjailijoille käy.

Mutta ei mitään sitoutumista esimerkiksi energiaan. Silläkin uhalla, että nyt maksan dieselistä enemmän kuin bensalla ajavat, ja vielä dieselveronkin. Mutta minkään sortin riippuvuutta terroristivaltiosta ei ole sopivaa saattaa aikaiseksi.

Soittokaveri

Odoteltiin hermostuneina rumpalia, keikan piti alkaa vartin päästä. Sieltä se lopulta tuli, ja jo päälle päin näkyi, ettei kunto ollut häävi. Takana oli varmasti päivä juopottelua, ja puhe sammalsi.

Sanottiin Jamin kanssa, että tämä on nyt tässä. Ne uudenvuoden keikat, mitkä on sovittu, hoidetaan. Paikan omistaja oli vihainen. Sanoi, että on ihan hilkulla, ettei laita meitä kesken illan lähtemään.  Soitettiin kuitenkin, ja se meni olosuhteisiin nähden tyydyttävästi.

Harmitti vietävästi. Oltiin tutustuttu rumpalin kanssa paria vuotta aiemmin, ja muistan edelleen kirkkaasti hänen hyvät puolensa. Mutta tuon illan jälkeen bändi ei voinut enää mitenkään jatkaa. Minulle ja Jamille se oli periaatekysymys.

***

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin SusuPetalin blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Jätä krapusi linkki Susun blogiin.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.