Tultiin työkaverin kanssa verkoilta. Kaveri souti, minä hoidin verkot. Meillä oli kuuden verkon jata, satakahdeksankymmentä metriä pyydyksiä meressä. Sinä päivänä oli kova tuuli, ja soutaja oli joutunut koville.
Rannalla oli vielä jäätä, että oli pakko nousta ensin laiturille ja uittaa vene sitten jäätä myöten rantaan. Nostin verkkosaavin laiturille, ja aioin astua itse perässä.
Silloin tuulenpuuska liikutti venettä, eikä työkaveri jaksanut pitää sitä paikallaan sillä seurauksella, että mätkähdin veteen selälleni. Jäät olivat juuri lähteneet, joten kylpy oli kylmä.
Minulle ei käynyt mitenkään, mutta taskussa ollut kaunis simpukkapuhelin kastui ja rikkoutui tietysti.
Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi.
Muuten ohjeet ovat samat tutut eli krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.
Jätä krapusi linkki SusuPetalin blogiin https://susupetalsanat.wordpress.com
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
Äijäblogi IV 