Kuumimman punk-säpinän aikana Mark Knopfler, David Knopfler, John Illsey ja Pick Withers – nimiset soittajat perustivat yhtyeen nimeltä Dire Straits, pahassa jamassa. Olihan se vähän outo ilmiö: melkoinen antiteesi vallinneelle raakaa voimaa ja intoa puhkuvalle punkrockille (jossa ei mitään vikaa kyllä ole).

Taitavat ja hillitysti soittavat soittajat, Mark Knopfler aikalaisarvioiden mukaan soitti kuin J.J.Cale ja lauloi kuin Bob Dylan.

Itse muistan hyvin hetken, kun kuulin yhtyettä ensimmäisen kerran. Se tapahtui linja-autossa, joka kuljetti aamu-unisia ammattikoululaisia ja lukiolaisia Jyväskylään. Korviini iskeytyi linja-auton radiosta keveästi rullaava svengi, ja ilmiselvästi Stratocasterilla soitetut niin komppi- kuin soolo-osuudet, ja pahuksen tarttuva välike, joka piirtyi heti aivokuoreen aiheuttaen instrumentaalisen korvamadon.

Loppu on ainakin ikäisteni tuntemaa historiaa: yhtye ponnisti pikavauhtia itsensä roudaavasta pubeissa esiintyvästä aloittelijaryhmästä stadionit täyttäväksi megabändiksi, jossa soittajat jonkin verran vaihtuivat, Mark Knopfler pysyi.

Mutta tässä siis varhainen, pubeja kiertävän lupaavan bändin kappale ”Sultans of Swing”, jota bändi taisi veivata erähäisiä kertoja maailmaa kiertäessään vuosikymmenen ajan.

6 kommenttia artikkeliin ”Saturday Classics: Sultans of Swing

  1. Itse tykkäilin aikoinaan enempi rokimmasta kamasta. Nykyään osaan arvostaa Mark Knopfleria - ja yhtyettään – ihan eri tavalla. Loisto kamaa.

    Tykkää

    1. Niin se musiikkimaku laajenee itse kullakin. Minun on paljon helpompi sanoa, mistä en pidä kuin mistä pidän. Dislike-osastolla on örinähevi, (jonka progebändi King Crimson teki tarpeettomaksi albumillaan Red v. 1974.)tekno ja työasemaiskelmä. Ja rap, jota en koskaan ole tajunnut.

      Tykkää

  2. Mainio biisi ja voi mahdoton miten paljon muistoja pätkähti tämän myötä 🙂 Vähän sama kuin Susupetalilla eli tykästyin heti.

    Tykkää

Jätä kommentti