Se on kuulkaapas ihmiset seuraavasti:
Julkaisin saksalaisen Books on Demand Gmbh:n (BoD) kautta takavuosina, eli tosi kauan sitten, kaksi kirjaa.
Joskus voi käydä melkein hyvin (ISBN 978-952-498-480-5)
ja
Se on ikuista (ISBN 978-932-286-401-7)
Näin oli vuosina kivi ja keppi, tässä 2010- luvun alkupuolella. Olisiko ollut vuosina 2011 ja 2012.
No niin. Ne tuli siis herraties mistä syystä julkaistua, ja niitä myytiin eri kirjakauppojen ja BoDin kautta kaiken kaikkiaan yhteensä 61 kappaletta. Olisiko ekaa myyty nelisenkymmentä, toista parikymmentä kappaletta. Niiden lisäksi tulee se, kun ostin itse tekijänkappaleita kummastakin 25 kpl. Ne annoin joillekin, joillekin möin, ja tuo mäellä oleva kyläkauppa möi joitakin kappaleita.
En ole mikään markkinointi-ihminen, eikä tietysti kukaan mitään osta, jos ei tiedä sellaista olevan myytävänäkään.
Niinpä irtisanoin kustantamon kanssa kirjoja koskevat sopimukset. On nimittäin niin, että niistä pitää maksaa joka vuosi masterointimaksu, ja kirjojen myyntituotot eivät tähän mennessä ole kertaakaan kattaneet aikoinaan aiheutuneita kuluja.
Sama juttuhan se on ihan ammattikirjailijoillakin, harvempi niistä oikeastaan elää kirjoillaan. Päätalo aikanaan eli, samoin joku Laila Hietamies, Arto Paasilinna, Veikko Huovinen ym. Paljon on sellaisia kirjoittajia, jotka tekevät jotain muuta hommaa elääkseen. Sentään kustantamot eivät kai maksata kirjailijoilla kirjojensa julkaisemista, vaikka enhän mina tiedä, kun en ole sellaisten kirjoja kustannustoimittajien kautta julkaisevien ritysten palveluita koskaan käyttänytkään. Enkä sellaisille sepustuksiani tarjonnutkaan, joku roti se täytyy kuitenkin olla.
Minun piti nuo kirjat kirjoittaa, oli sellainen kirjallisen ilmaisun tarve joskus vuosia sitten. Tuon toisen ns kirjani jälkeen ei enää löytynyt mitään kirjoitettavaa. Jos oli ollut siihenkään saakka, olen taipuvainen ajattelemaan.
Aloitin kyllä romaania, jonka idea tuntui ihan kelvolliselta. Sellainen kolmen kaveruksen kehitystarina, omille teille ajautuminen, kaverusten elämäntaipaleitten erilaisuus, kohtaaminen jossain kohdassa. Mutta sitten tuli semmoinen ajatus, että miksi tuollaista kirjoittamaan, maksamaan jotain masterointimaksua, ostaa itse omia kirjojaan ja koettaa myydä niitä niille, jotka ei tuttuuden takia kehtaa olla ostamatta tai vastaanottamatta näytekappaletta. Tulihan roskaa kirjoitettua useampi sata sivua.
Joka tapauksessa, nämä kirjat lakkaavat olemasta olemassa ostettavina kirjoina 30.3.2018. Sen jälkeen niitä ei saa mistään, ei minultakaan.
Oli hienoa kirjoittaa ne, oli hienoa nähdä oma kirjallinen tuotoksensa julkaistuna, kaikkine vieläkin hiertävine puutteineenkin.
Niiden elinkaari on nyt lopussa.
Äijäblogi IV 