– Tuommoisessa hommassa?
Ammattimiehen ilme olisi takuulla epäuskoinen.
– Siis nuo pläntit tasoitetta ja laattoja, loppu parkettia, komerot, tapiseeraus? Eihän tuossa mene kuin korkeintaan viikko!
Ei niin varmaan.
Mutta minä rupesinkin vaikeamman kautta, tee-se-itse- miehenä. Hartiapankkilaisena. Jos ei osata, niin kysytään ja opetellaan. Ei läheskään aina osattu, ja tuli sutta, ja sudelle tehtiin välillä häntä, toisinaan hama eliminoitiin jotenkin muuten, sillä erotuksella, ettei ollut asiantuntijoita pyytää hätiin. Minulla on kyllä sangen läheinen huippuammattilainen tuolla 350 km päässä, mutta tämän korkean iän vuoksi rasitin häntä vain kyselemällä puhelimitse.
Mutta nyt istun sitten tuvassani, ja mietin, että nostinko aamulla käteni uutiksi ja sanoinko, että kylläpä oli lysti omassa pirtissä rojua.
En tainnut. Särki polvia niin perhanasti yöllä, että olen ollut huonolla tuulella. Jäykkä olen kuin puu-ukko, ja pitänee lähteä tohtorilta pyytämään kortisoni-puuduteruisketta polviin.
Kissa tuntuu tyytyväiseltä. Tuolla väistötiloissa se oli arka ja sisällä viihtyvä, nyt näkyy elävän taas täysipainoista leikatun kollin elämäänsä korkeasta iästään (17 vuotta) huolimatta.
Ja olen minäkin tyytyväinen. Jahka nuo pahvilaatikoissa olevat esineet saadaan vielä joskus paikoilleen, voin olla hyvinkin tyytyväinen.
Olen toistellut tätä, mutta vielä haluan jakaa kokemuksieni perusteella hyviä neuvoja niille, jotka ovat rohkeita suomalaisia ja ajattelevat selviävänsä asuntonsa saneerauksesta itse:
1. Mene tutkituttamaan pääsi.
2. Mieti, olisiko sittenkin viisainta teettää ammattilaisella. Siinäkin on sudenkuoppansa, tiedetään. Mutta jos tiedät jonkin tunnetun ja koetellun, niin kysy josko se joutaisi. Ja käy tutkituttamassa pääsi.
3. Kun lyöt vasaralla sormeesi, lyö niin hiljaa ettei tule vammoja.
4. Desinfioi kaikki teräaseet ennen käyttöä, näin sormiisi ja muualle tulevat haavat eivät tulehdu läheskään yhtä pahasti.
5. Jos sinulla on perhettä ja läheisiä, sopikaa ennen aloittamista, että nyt tarvitaan armollisuutta ja ymmärrystä erittäin paljon.
6. Pidä välillä muutama päivä taukoa. Käy vaikka pienellä matkalla, jos rahatilanne antaa myöten.
6. Kun työ alkaa lopulta, oman aikataulusuunnitelman venyttyä ja paukuttua moneenkymmeneen kertaan, valmistua, katso kaikki paikat läpi. Puuttuuko joku lista tai hela? Laita ne paikalleen, sillä muuton jälkeen sellaista ei yksinkertaisesti tapahdu.
7. Mene tutkituttamaan pääsi.
Mutta kyllä siinä onnistumisen ilon hetkiäkin oli. Kun se ja se seinä tuli tapetoitua, kun keittiön uusi paneelilaipio valmistui, kun keittiökaappien välitilan lasituksen alle tullutta tapettia ihastelivat sähkö- ja putkimiehet, kun asensi kotimaista parkettilautaa. Keittiön puolipaneeliseinästä tuli aivan erityisen onnistunut.
Paneelin kanssahan asia on niin, että uutena se puunväri on kaunis. Mutta jo vuoden päästä tila näyttää heinäladolta, kun puu tummuu. Niinpä valitsimme keittiön laipioon valmiiksi maalatun, päätypontatun paneelin, joka oli helppo tehdä työksi, eikä hukkapaloja juuri jäänyt.
Ulkoseinää vasten keittiöön tuli myös puolipaneeli, joka käsiteltiin värillisellä puuvahalla (kelo), ja se on myös ihan kauniin näköinen. Yläosaan tuli ruotsalainen tapetti.
Materiaalivalinnoissa suosin suomalaista niin pitkälle kuin mahdollista. Tasoitteet tulivat Kiillolta, maalit Teknokselta, puutavara vehmaalaisesta liikkeestä. Parketin on valmistanut Parla jossain Mikkelin lähellä, ja hyvin kaunista on saarniparketti lattiassa, ja taitaa olla melko kestävääkin.
Ulkomaista suosimme ruotsalaisen Sandbergin tapetteja sekä Bauhausista ostettuja laattoja, jotka on tehty ties missä. Keittiökalusteet teetettiin pyhärantalaisella alan firmalla, samoin makuuhuoneen kaapistot. Materiaalit näissä ovat kotimaisista raaka-aineista ja kotimaassa valmistetutkin. Vaan eteisessä tyydyimme jo IKEAan. Sillä vaikka onkin tarpeen suosia suomalaista (olen sitä mieltä ihan oikeasti ja vakavissani), on myöskin taloudellisten resurssien riittävyys huomioitava.
Neljä ja puoli kuukautta siinä siis meni. Mitäs kun vapaapäivisin koitin sitä tehdä, lomalla nyt vähän tiiviimmin, mitä Savonlinnassa poikkesin ja siellä, missä on kaikki mi kallista on. Viikko siinä tuhertui noihin lomailuihin. Syyskuussa olin kuntoutuksessa ja vielä viikon matkoilla, ja muutoin töissä sen verran sinkeälle, että ehdin käydä tässä työmaalla kolmena päivänä koko syyskuun ajan.
Selvää on, ettei minun kädenjälkeni ole ammattilaistasoa. Tarkemman silmä saattaa sairastaa vaikka karmilistojen jiireissä, vaikka ne jiirisirkkelillä sahasinkin. Mutta on tämä kyllä nyt kivempi kuin ennen kesäkuun loppua, jolloin piilossa ollut, kuivunut homevaurio tunkkaannutti lievästi sisäilmaa, ja 32 vuotta vanhat lastulevykomerot hajoilivat ja muovimatto oli kovin kulunut.
Entinen lievä tunkka on vaihtunut raikkaaseen, hiljattain käsitellyn puutavaran mietoon tuoksuun. Yksi seinä lähti pois, ja tupamme on näin paritalonpuolikkaaksi avarahko.
Että kai se sitten kannatti.
En minä sitä itse olisi muuten tehnyt, mutta edelleen on olemassa sellaista heikompaa ainesta, jotka ansaitsevat sen verran vähän, että ammattimiesten vierailua saisi maksaa nikertää vuositolkulla. Minä kuulun siihen heikompaan ainekseen, jonka palkka on reilusti alle mediaanin, mutta kyllä sillä toimeen tulee. Ja kuluihan sitä rahaa toki, niin että kämmennahat välillä savusivat.
Olen ohjeistanut muuta väkeä, että ei sitten räpytellä silmiä, ettei tipu roskia lattialle.
Äijäblogi IV 